Ensimmäinen kunnon amerikkalainen juhlapyhä, Halloween, on nyt takana. Oli todella hauskaa seurata, kuinka monet valmistautuivat siihen viikkokaupalla virittelemällä pihoilleen hämähäkin seittejä, hautakiviä, puihin lepakoita ja jopa hirtettyjä luurankoja. Sekä tietenkin kurpitsalyhtyjä! Kaikenlaisesta juhlakrääsästä tykkäävänä ihmisenä kävelin ympäri katuja ja hihittelin ihmisten mielikuvitukselle. Etenkin Lake Forestissa oltiin panostettu Halloweeniin näyttävästi.
Varsinaisena Halloweenina istuin ensin aamusta iltapäivä neljään asti oppitunneilla, sillä olin ottanut ylimääräiseksi kurssiksi kahden päivän seminaarin nuorten sielunhoidosta. Siitä ehkä lisää myöhemmin... Mutta koulusta vapauduttuani suuntasin Janellen, Tylerin ja Julion kanssa erään seminaarilla opettavan naisen talolle, sillä hän tahtoi lahjoittaa meille vuodesohvan. Sohva osoittautui iloksi silmille (oikeastaan kivamman näköinen kuin mikään niistä myynnissä olevista käytetyistä sohvista, joita kahden kuukauden aikana näin!) ja näin olohuone sai vihdoin lisätäytettä. Sillä aikaa kun Tyler ja Julio kantoivat sohvaa rappusia pitkin alas, minä sain olla talon edustalla jakamassa karkkia pienille prinsessoille, merirosvoille, luurangoille, hobbiteille ja ties mille otuksille. Tämä naapurusto jossa olimme, on yksi Chicagon vilkkaimmista "Trick or treat"-naapurustoista - jokainen osallistuva talo joutuu varautumaan 800-1000 karkilla päivään (ja jokaiselle lapselle annetaan vain yksi karkki). Minusta oli hauskaa päästä osaksi tätä perinnettä, mutta en kyllä ihan ymmärrä sitä että Suomessakin oli kierretty karkkeja keräämässä... Eiköhän pääsiäisen virpominen ole enemmän sitä meidän perinnettä ja ihan tarpeeksi Suomalaiseen kontekstiin.
Suurta Kurpitsaa en tänä Halloweenina nähnyt, mutta suuren kurpitsan kyllä. Tuttavillamme oli pihallaan arviolta sellainen 20-25 kiloinen kurpitsa. Sitä ei oltu kaiverrettu lyhdyksi, vaikka näin kyllä myös upeita lyhtyluomuksia ihmisten pihoilla. Jopa moni seminaarilainen oli kaivertanut oman kurpitsalyhdyn palotikkailleen. :)
Tässä viimeisen kuukauden aikana kulttuurishokkeillessa on tullut todettua, että ruoka on kyllä iso osa ihmisen elämää. Yksi ärsyttävimmistä hetkistä on olla kaupassa ja miettiä mitä sitä söisi, koska täällä se ei ole lainkaan niin yksinkertaista kuin mihin viime vuosien aikana sai tottua.
- Ensinnäkin Hangossa oli helppoa, kun sai yleensä lounaan koulun puolesta. Täällä sitä ylellisyyttä ei ole, sillä koulun lounas-sali on vain collegen opiskelijoita varten (ja eipä siitä hirveän mairittelevasti muutenkaan puhuta).
- Toisekseen, asuin kahden loistavan kokin kanssa, joiden siivellä oli kiva tehdä juttuja ja opetella niinkin tylsää elämän osa-aluetta kuin kokkailua...
- Kolmanneksi - Hangossa asuin K-kauppa Stigua vastapäätä, jonne oli helppo kipaista kun margariini loppui (niin tai teki mieli karkkia). Nyt pitää joko varautua pitempään kävelymatkaan useita kertoja viikossa (viikon tarpeita kun ei välttämättä kerralla jaksa kantaa) tai kulkea bussilla. Tosin Marylta lainassa ollut auto on auttanut tässä näin väliaikaisesti.
- Ja neljänneksi tosiaan siellä kaupassa on ihan erilainen valikoima kuin Suomessa. Ikinä en ole niin tarkkaan miettinyt syömisiäni kuin täällä, sillä (ylläri ylläri) kaikki on niin epäterveellistä. Tälläkin viikolla päätin leipoa sämpylöitä, koska höttöleipä ei innostanut (ja sitäpaitsi kaikissa niissä on maitoa). Menin etsimään leipäjauhoja ja totesin että täkäläisille se tarkoittaa leipäkoneelle tarkoitettuja vehnäjauhoja. Että se siitä hyvästä ideasta... :P
Tässä kokeiluerä puhalillejä. Niistä tuli jännän oransseja (sävyä muutettu kuvassa, jotteivät näyttäisi niiiiiin epäilyttäviltä) johtuen kummallisesta mausteseoksesta, joka oli lähinnä liha-/kasvisliemikuutiota mitä täältä löysin. Mutta ihan hyviä niistä tuli. Nyt uskallan tehdä niitä täkäläisillekin, jotka ovat kyselleen skandinaavisten lihapullien perään.
Koti-ikävän lievennystä vaiko kenties lietsomista?
Plättyjä. Näitä mä tykkään tehdä melkein joka viikonloppu. :)
Erä kummallisia lättänä-sämpylöitä... Melko jännän makuisia, mutta menee kivasti jonkun suolaisen kanssa. :P
Näihin upposi ihan hyvä määrä kaurahiutaleita. Jostain Myllyn paras -sivuilta mä varmaan tuonkin reseptin kaivoin. Kai...
Omppupaistokseen inspiroi iso pussillinen omenoita, jotka saatiin vuodesohvan "kaupanpäällisinä". Aikani Sweden Shopissa pyörittyäni löysin myös Ekströmsin vaniljakastike-seosta kyytipojaksi, olisi muuten jäänyt melekoisen kuivaksi. Mutta eivätpä ainakaan Janelle ja Amy valittaneet. Toki hehän eivät paremmasta tiedä... ;DKiitos kun sain jakaa palan kulttuurishokkia kanssanne. Lupaan tehdä niin jatkossakin. Ja jos joku tuntee suurta kutsumusta muuttaa Amerikkaan hovikokiksi, anomuksia otetaan mielihyvin vastaan! ;)
Ps. Vielä aiheeseen liittyen... Pistäydyin tänään ensi kertaa Nuorisotyön opintojen keskuksessa, joka sijaitsee kampuksella. Juttelimme siellä isolla porukalla eri maitten "kansallisherkuista" (eli ruoista joita kukaan muu ei halua edes oppia syömään) ja pääsin jakamaan mämmin ilosanomaa jotenkin näin: "Pahaa. Valmistetaan ruisjauhoista tai jostain vastaavasta. Näyttää ihan kakalta. Syödään kerman kera. Gordon Ramsaylla oli hyvin osuva, tyylilleen uskollinen mielipide tästä jälkiruoasta." Jotenkin tämä kuvaus herätti hilpeyttä ja uteliaisuutta muissa. Eli jos joku tulee tänne kyläilemään ensi keväänä, täältä voisi löytyä muutama utelias mämmin maistaja.
Nelli, thank you for the wonderful morning laughs..I just had to roll around the floor. This is so hillarious; you keeping food blog ;) (but I know you can cook, maybe you even start to like it in the end) AND the second thing; I am struggling with the same phenomenon; standing in the store and thinking what to eat AND I haven´t found bread flour from here at all! As I said one morning last week to my roommate; Food is the essence of our life and good food is in the core of it!
VastaaPoistaBut Maija, that's the tragedy: after all these years I still haven't grown to like it! Like that plate of meatballs and stuff - it's pretty dry but I have no interest in trying to figure out how to make a sauce to go with it, so I'll just eat the dry food. Or the flat "rolls". They're definitely not the best rolls one can make and there's something wrong with the shape, but I guess I'll keep making those until I'm tired of them. Hmmm... But glad you had fun! You and Satu were especially on my mind when I was writing this. ;)
VastaaPoistaHyvä Nellisein, luettuani blogiasi päätin laittaa sinulle kommentin. En tiedä missä ruokakaupoissa siellä seikkailet, mutta oman kokemukseni perusteella olen vahvasti eri mieltä amerikkalaisten ruokakauppojen tarjonnasta. Totta, Chigacosta on vähemmän kokemuksia, mutta muualla (itä-, länsi-, ja keskiosissa) usassa kaupat tarjoavat toden totta paljon moninaisempia, tuoreempia ja halvempia tuotteita kuin esim. täällä Pohjolassa. Tuoretta, rehevää ja maukasta vuodet ympäriinsä. Ja vaikka minkälaisia vihanneksia ja hedelmiä! Puhun tietysti pescetaristina (vagetaristi joka syö kalaa), mutta vakuutan sinulle, että tällä tavalla eläen ei voi muuta kuin henkeä haukkoa amerikkalaisissa ruokakaupoissa - puhumattakaan Farmers marketeista (joita varmaan löytyy Chicagostakin)! Näissä viimeksi mainituissa on lisäksi yleensä niin runsaasti maistiaisia että niillä helposti korvaa yhden lounaan. Kokojyväleipääkään ei minun ole koskaan ollut vaikea löytää. En kiellä etteikö epäterveellistäkin olisi tarjolla yhtälailla uskomattomia määriä. Tässä on krittisen kuluttajan paikka. Siispä tädin neuvo: Wokkaa näitä upeita kasviksia soijan, valkosipulin ja mustapippurin kanssa ja laita Sweet potato uuniin ja saat todella maittavan ja ravitsevan (halvankin!) aterian ehkäpä vielä kokojyväriisin kanssa.
VastaaPoistaNo siis tämä jupinani koskee lähinnä Albany Parkin alueen kauppatarjontaa, sillä autottomana opiskelijana ei ole yleensä aikaa ja varaa lähteä merta edemmäs kalaan laadukkaitten elintarvikkeiden toivossa. Tälläkin hetkellä kauppareissuun menee suunnilleen 1,5 tuntia ja kaikki on kannettava itse kotiin, joten se hieman rajoittaa ostelua. Californialainen kämppikseni tulee keskeltä USA:n upeinta viljelymaata ja hänkin on ollut kovasti pettynyt tämän alueen kasvis- ja hedelmätarjontaan. Ja leipäostokset rajoittuvat siihen, että 90% leivistä sisältää maitoa... Mutta huoli pois, en minä täällä nälkään näänny! ;) Kyllä mä ihan monipuolisesti ja terveellisesti olen onnistunut syömään, se vain vaatii hieman enemmän paneutumista ja kekseliäisyyttä kuin kotimaan kamaralla. :)
VastaaPoista