Lassi, Leevi ja Lake Forest

Viime viikko tarkoitti teologisen seminaarin opiskelijoille syyslomaa. Minun lomani meni leppoisasti Lake Forestissa, Chicagon rajojen pohjoispuolella sijaitsevassa naapurustossa. Olin erään seminaarilla työskentelevän naisen koira- ja talovahtina. Oli ihanaa päästä välillä kampuksen ulkopuolelle ja tekemisiin koirien kanssa. Hoidettavani Calvin ja Hobbes (eli siis suomeksi Lassi ja Leevi) ovat shih tzu sekoituksia, toisessa on maltankoiraa ja toisessa kääpiövillakoiraa. Pari päivää naapureille räksyttämistä kuunneltuani päätin myös hieman kouluttaa pikkumoppeja ja nopeastihan nuo oppivat ymmärtämään mitä "quiet!" tarkoittaa. (Tähän tietenkin inspiroi Animal Planet tv-kanavan joka-aamuinen annos Victoria Stilwellia, heh heh...) ;)

Hobbes omalla vahtipaikallaan häkin katolla.

Calvin, joka on ilmiselvästi se villakoira-mix.

Lake Forest "kylän" talot ovat kuin mistä tahansa amerikkalaisesta elokuvasta. Kultainen noutaja tämän talon ovella sopi kuvaan kuin nenä päähän!

Muihin naapuruston taloihin verrattuna melkoinen väriläiskä.

Amerikkalaiset tuntuvat suosivan sähköpantoja koirillansa. Tontit rajataan maanalaisella sähköaidalla ja jos koira menee liian lähelle rajaa, panta alkaa piipittää. Jos koira uskaltautuu rajalle asti, panta antaa sähköiskun. En ihan ymmärrä kyseistä villitystä, mutta tässä naapurustossa se tuntuu olevan todella suosittua. Tälläkin kyseisellä kadulla asuu iso uros-bokseri, joka juoksee aina hurjaa kyytiä rähisemään meille, kun kuljemme moppien kanssa ohi. Ei siinä ole mitenkään turvallinen olo, kun tietää että sieltä se vois tulla koska vaan kadulle (jos ei jaksa välittää yhdestä sähköiskusta) ja pistää pienet poskeensa omistajiensa ollessa ties missä. Eihän niitä koiria tietenkään tarvi vahtia, kun niillä on nämä vempeleet kaulassa... Just.

Lake Forestista kävelee Michigan järvelle tunnissa, joten kävelen usein Calvinin ja Hobbesin kanssa tämän kahden tunnin ihanan lenkin (eivätpähän jaksa harjoitella räksyttämistä loppuillasta). Maisemat ovat maalauksellisen kauniita, etenkin nyt syksyllä...

Aikovat sitten pistää tähän golf-kentän. Ihan kuin niitä ei olisi Chicagossa jo ennestää joka toisessa korttelissa...

Siinä se järvi nyt on. Melkoisen iso lätäkkö. Ei näy vastarannalle, ei.

Keskiviikkona tuuli melko voimakkaasti ja aallot olivat upean isoja.

Koirilla oli hiukan tylsää, kun minä kameran kanssa konttasin pitkin järven rantaa.

Calvin anelee, josko voitais jo mennä (turkkikin menee ihan sekaisin tuulesta)... ;)

Tilaisuus asustaa välillä Lake Forestissa on kyllä tervetullut tuulahdus raitista ilmaa kampuksella asumisen "kuplan" sijaan. On täysin varusteltu keittiö, jossa kokkailla, pehmeä sänky, koiria pyörimässä jaloissa, ihana järvi kävelymatkan päässä, kylän kirjaston laaja elokuva-valikoima, telkkari liki 100 eri kanavalla ja kaikkea muuta, josta opiskelija kaupungissa vain haaveilee... ;D

Ps. Meinasin ihan unohtaa mun kolmannen hoidokin! Sammakko Frogger asustaa pienessä akvaariossa ja sille sitten pitää muistaa parin päivän välein käydä tiputtamassa ruokaa veteen lillumaan... :P

Andersonville

Viime viikolla vietin vapaapäivän vaellellen Andersonvillessä. (Tulipas monta V:llä alkavaa sanaa peräkkäin!) Matkaa meiltä Andersonvilleen on noin nelisenkymmentä minuuttia kävellen, bussilla pääsee hieman joutuisammin. ;) Kyseessä on aika hauska naapurusto kirppareineen, sisustusliikkeineen ja muine pienine puoteineen. Idyllinen paikka syksyiselle kirpparikierrokselle lämpimän kahvimukin kera.

Ruotsalainen vesitorni toimii erinomaisena maamerkkinä sille, koska jäädä bussista pois.

Ihana sisustuskauppa täynnä kaikkea vanhaa, ruosteista, tuunattua, uutta, linjakasta, jouluista, värikästä...

Takahuoneen joulupuoti.

Swea Chicago heppa.

Maan suurimpia feministikirjakauppoja.

Ruotsalainen ravintola Svea.

Lasiset tuikkukupit saivat turkooseja seuralaisia päivän kiertelyn seurauksena. Pala palalta alkaa kämppä muistuttaa asuttavaa kotia. Pala palalta, pikku hiljaa...

Jos mua hiukkasen onnistaa, niin uuden ystävän saan...

Kun sanon päivää, hän sanoo esimerkiksi "God dag", "Hello" tai "Konnichiwa"!

North Parkissa meitä on sekalainen joukko kansainvälisiä opiskelijoita. Toiset ovat jo jokseenkin amerikkalaistuneet täällä vietettyjen vuosien takia, toiset taas vielä aivan kulttuurishokin pyörteissä (lähinnä siis minä, heh heh). Jotkut ovat kaukaa, toiset läheltä. Meitä on Afrikasta, Aasiasta, Euroopasta, etelä-Amerikasta ja Alaskasta (vaikkakin Alaska on osa Yhdysvaltoja, se on niin oma maailmansa että me laskemme heidätkin meidän kansainvälisten joukkoon). Kv opiskelijoitten tapaamisia on ollut tähän mennessä erilaisilla kokoonpanoilla jo neljä, joista viimeisin oli eilen. Vietimme ihanaa Brunssia Lizzin ja Sarah'n kotona suunnitellen samalla tulevan vuoden toimintaa. Paikalla meitä ei ollut kuin ehkä puolet koko porukasta, mutta toisaalta se takasi hyvin sen, että jokaisen ehdotukset tulivat kuulluiksi. Aiomme tuoda hieman kansainvälistä häivähdystä seminaarin eri tilaisuuksiin ja elämään ylipäätään mm. Lucian päivän juhlistamisella ja muilla pienillä tempauksilla.

Alice, Yasu, Lina, Oscar, Mark ja Lizzi vaihtavat kuulumisia keittiössä.

Aamiaispöytä herkkuja täynnä.

Yasu valmistaa munakasta sipulilla ja tomaatilla höystettynä. Oli kyllä hyvää, vaikkei todellakaan kuulu mun vakio aamiaisrepertuaariin...

Tässä sitten koko paikalla ollut joukkio: oppilaskunnan kv. opiskelijoitten vastuuhenkilö Mark (amerikkalainen, kiinasta tänne muuttaneet vanhemmat), Oscar (Ruotsista), Lina (edellisen puoliso, myöskin Ruotsista), Alice (alkujaan Skotlannista mutta tänne päätynyt Saksan ja Ruotsin kautta), Lizzi (Skotlanti), minä ja Yasu (Japanista mutta asunut myöskin Englannissa).

On ihanaa, että löytyy ihmisiä jotka myös ovat muukalaisia tässä kulttuurissa. Meillä onkin tavoitteena, että voisimme yhdessä juhlia erilaisia kulttuureja ja myöskin jakaa turhautumista vieraassa kulttuurissa asumisesta. Olenkin jo saanut omaan kulttuurishokkiini (mistä voisin postittaa aivan oman tekstinsä) apua muilta, kun esimerkiksi Yasu lainasi minulle kulttuurishokin käsittelystä kertovan hyvän kirjan. Opus onkin ilmeisesti pakollinen luettava kaikille, jotka seminaarissa käyvät kurssin kulttuurien välisestä kommunikaatiosta.

Olen päässyt opettamaan Suomen muutamaan otteeseen eri ihmisille, mutta joka kerta opetettavat lauseet ovat olleet ihan kummallisia (kaverini ovat siis pyytäneet että opetan heille sen ja sen lauseen suomeksi, joten kummallisesta opettajasta sisältö ei ole johtunut). ;) Esimerkiksi eilen aamiaisella kävin läpi, mikä ero on lauseilla "Ei saa peittää" ja "Ei saa pettää" - ruotsalaiset kun olivat oppineet ensimmäisen lauseen pattereissa olevista tarroista, mutta lausuivat sen jälkimmäisellä tavalla. Oli kieltämättä hauskaa kuunnella, kun yht äkkiä huoneellinen ihmisiä yritti lausua "peittää, peittää"! :)

Odotan innolla, mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä tuleva kansainvälinen vuosi pitää sisällään!

Syksy saapui Tuuliseen kaupunkiin

Parisen viikkoa sitten saimme ihastella ikkunasta kunnon ukkosmyräkkää, joka riehui kaupungin yllä. Taivaan halki viistävät salamat olivat upeita olohuoneesta katseltuna. Se(kin) hyvä puoli ydinkeskustan ulkopuolella asumisessa on, ettei kolmikerroksisia taloja korkeampia rakennuksia paljonkaan ole. Niinpä näköesteistä ei tarvinut lainkaan murehtia!

Tähän ensimmäiseen syysmyrskyyn loppuivat myös teepaitakelit, joita kestikin pitkälle syyskuun loppuun. Syksy tuli sitten kertarysäyksellä jäädäkseen. Aika äkkiä sitä myös huomasi, ettei kesäavokkailla enää pärjääkään ja kenkäkaupat kutsuivat lämpimien syyskenkiensä kera visiitille! Flunssalta olen onnistunut vielä välttymään, enkä oikein tahdo innustua paikallisten flunssa-rokotteista (joita tarjotaan joka tuutista). Eiköhän sitä nyt suomalainen yhden lentsun kestä vaikka miten päin, jos sellaisen on saadakseen? ;)

Kampuskin on alkanut pikkuhiljaa pukeutua syksyn väreihin.

Tämä söpö talo sijaitsee vastapäätä kampuksen vanhaa päärakennusta.

Ja edelleen kampukselta...

Chicago-joki meiltä etelään.

Seminaari järjesti kaupungin nuorisotyöntekijöille illallisen ja minä olin haltioissani, kun pääsin koristelemaan pöytiä kaikella amerikkalaisella Halloween-krääsällä. ;)

Tällaisetkin tuli väsättyä pimenevien iltojen ratoksi. Nyt vaan villasukat jalkaan, lämmintä kaakaota mukiin ja viltin alle lueskelemaan.