Joulun jälkeen koitti hetki, jota olin odottanut jo pitkään syksystä asti: rakas siskoni Julia saapui viikon mittaiselle vierailulle luokseni! Lufthansa ilmoitteli netissä lennon olevan hieman myöhässä, joten en pitänyt kiirettä lentoasemalle lähdön kanssa. Kun sitten vihdoin saavuin 5. terminaaliin, Julia oli juuri päässyt läpi tarkistuspisteistä. Eipä ainakaan tarvinnut turhaan odotella terminaalin aulassa...
O'Harelta pääsee aika kätevästi julkisilla meille Fosterille eikä matkalaukkukaan ollut liian raskas raahata. Ensimmäinen ilta menikin aika leppoisasti tuliaisia tutkittaessa, kotitekoista pizzaa syöden ja kampuksen ympäri kävellessä. Puoli ysiin asti sain siskoa pidettyä hereillä, jonka jälkeen matkaväsymys ja jetlag veivät Julian höyhensaarille.
Irtokarkkeja, suklaata, hapankorppuja sekä näiden lisäksi mm. iso nippu aikakauslehtiä selailtavaksi. Varsin mieleisiä tuliaisia!Uuden vuoden aattoa päätimme lähteä juhlistamaan Navy Pier'lle, joka on keskustan vieressä Michiganjärven rannalla sijaitseva suuri vapaa-ajankeskus leffateattereineen, museoineen, ravintoloineen ja matkamuistomyymälineen. Menimme kyllä jo hyvissä ajoin kahdeksaksi lasten ilotulitukseen, jotta ilta ei venyisi liian pitkäksi.
Navy Pier'lla oli kahdeksan aikoihin muutama kymmentuhatta muutakin juhlistajaa, mutta meno säilyi ihanan asiallisena lasten kannalta, eikä missään vaiheessa iltaa muutenkaan tarvinut varoa maasta löytyviä oksennuksia tai muitakaan perisuomalaisia juhlinnan jälkiä. Ilotulitukset olivat komeat, varmaankin vartin mittaiset yhteensä. Illinoisissahan eivät yksityiset henkilöt saa raketteja ampua (ah, miksei Suomessakin vois olla näin??), joten keskustan rakettien lisäksi vain yhdeltä lähinaapuruston pihalta kuului keskiyöllä muutamien rakettien ampumista.
Navy Pier oli vielä varsin jouluisissa tunnelmissa.
Välillä leivottiin sämpylöitäkin. Täällä kun about kaikissa kaupan valmiissa leivissä on automaattisesti maitoa, on meidän laktoosivammaisten joskus nähtävä itsekin vaivaa.
Lauantaina sitten suunnattiin keskustaan Willis Towerille (eli entiseltä nimeltään Sears Tower, vaihtoi nimeä kuukausi ennen saapumistani mutta eipä kyllä kukaan tuota uutta nimeä tunnu käyttävän), mittaustavasta riippuen maailman 2 - 8 korkein rakennus. Uuden vuoden takia paikalla olivat kaikki muutkin turistit, joten jonottaa sai puolisentoista tuntia, ennen kuin pääsi 103. kerroksessa sijaitsevalle SkyDeckille.
Onneksi jonottamista oli helpotettu kaikenlaisilla nippelitiedoilla, filmeillä ja muilla viihdykkeillä, joita sai ihmetellä ennen hissiin pääsyä.
Kyllähän sieltä ylhäältä ihan hyvin näkyi. Pisimpinä rakennuksista erottuvat John Hancock Center ja Trump Tower. Parhaimmillaan Searsilta voi ihastella ympäröiviä osavaltioitakin. :) Jää Näsinneula hiukan tämän rakennuksen varjoon...
Julia ja kaupunki taustalla.
Uskaltauduin sitten Ledgelle, eli rakennuksen kylkeen lisättyyn lasikoppiin, seisomaan muutamien kuvien ajaksi. Liiaksi ei kyllä voinut jalkoihinsa katsoa... Kyllä se liki puolen kilometrin pudotus sen verran kauhistutti, että jalat tärisivät vielä pitkään tuon jälkeen!
Herkkuaamiaisella piti käydä Tre Kronorissa, ihan pelkästään näiden belgialaisten vohvelien takia... Yksi paksu vohveli, mansikat, banaanisiivut, kermavaahto, mustikat ja siirappi veivät nälän pitkäksi aikaa pois.
Slurps! :D
United Center juuri ennen pelin alkua. (Mulle tietenkin tulee näistä valoista mieleen Vertigo Tour dvd vuodelta 2005, joka on kuvattu samassa hallissa.) Selkeä ero telkkarista katsottuun kiekkoon oli se, ettei Chicagon tarvinut omalla maaperällään missään vaiheessa näyttää screeneillä tai muuallakaan vastaan saapunutta joukkuetta. Mitä tahansa näytöillä esiteltiin, se oli aina Blackhawksit tai joukkueen sponsorit... Ainoastaan Nokelaisen tehdessä kaksi maalia Duckseille, screeneille sentään kirjoitettiin maalintekijän sekä syöttäjien nimet.
Saku Koivu pelin aloituksessa. Koivun osalle tässä pelissä tuli suurin osa aloituksista, jotka hän hoitikin ihan hyvin. Me Julian kanssa tietenkin hurrattiin kovasti Duckseille suomeksi, mikä oli varmaan hyvä päätös. Ympärillä olevat Blackhawksien fanit ottivat meidät ihan huumorilla vastaan, mutta olenpa kuullut myös oluitten niskaan kaatamisesta ja muusta vastaavasta toiminnasta, jos joku erehtyy kannattamaan vierasjoukkuetta. Ja kyllä me Antti Niemellekin sitten hurrattiin, kun ne niin meitä yllytti. ;D Oli kyllä kivaa! Ettei sitä lopullista tulosta unohdettaisi, mainitaan siis vielä että pelihän tosiaan päättyi 5-2 Blackhawksien hyväksi. Ensi kaudelle pitää hommata useampaankin peliin liput...
Seuraavat vieraat saapuvatkin sitten huomenna, kun Nikkasen pariskunta saapuu ihmettelemään Chicagoa ja North Parkia. Valmistelut pian alkavaa lukukautta varten ovat kovassa käynnissä, kun kirjoja pitää ostaa, lukujärjestyksiä hahmotella ja ensimmäisiä koulutehtäviäkin jo aloitella ennen tuntien alkamista. Hyvää alkanutta vuotta 2010 kaikille!
Navy Pier'lla oli kahdeksan aikoihin muutama kymmentuhatta muutakin juhlistajaa, mutta meno säilyi ihanan asiallisena lasten kannalta, eikä missään vaiheessa iltaa muutenkaan tarvinut varoa maasta löytyviä oksennuksia tai muitakaan perisuomalaisia juhlinnan jälkiä. Ilotulitukset olivat komeat, varmaankin vartin mittaiset yhteensä. Illinoisissahan eivät yksityiset henkilöt saa raketteja ampua (ah, miksei Suomessakin vois olla näin??), joten keskustan rakettien lisäksi vain yhdeltä lähinaapuruston pihalta kuului keskiyöllä muutamien rakettien ampumista.
Navy Pier oli vielä varsin jouluisissa tunnelmissa.
Välillä leivottiin sämpylöitäkin. Täällä kun about kaikissa kaupan valmiissa leivissä on automaattisesti maitoa, on meidän laktoosivammaisten joskus nähtävä itsekin vaivaa.
Lauantaina sitten suunnattiin keskustaan Willis Towerille (eli entiseltä nimeltään Sears Tower, vaihtoi nimeä kuukausi ennen saapumistani mutta eipä kyllä kukaan tuota uutta nimeä tunnu käyttävän), mittaustavasta riippuen maailman 2 - 8 korkein rakennus. Uuden vuoden takia paikalla olivat kaikki muutkin turistit, joten jonottaa sai puolisentoista tuntia, ennen kuin pääsi 103. kerroksessa sijaitsevalle SkyDeckille.
Onneksi jonottamista oli helpotettu kaikenlaisilla nippelitiedoilla, filmeillä ja muilla viihdykkeillä, joita sai ihmetellä ennen hissiin pääsyä.
Kyllähän sieltä ylhäältä ihan hyvin näkyi. Pisimpinä rakennuksista erottuvat John Hancock Center ja Trump Tower. Parhaimmillaan Searsilta voi ihastella ympäröiviä osavaltioitakin. :) Jää Näsinneula hiukan tämän rakennuksen varjoon...
Julia ja kaupunki taustalla.
Uskaltauduin sitten Ledgelle, eli rakennuksen kylkeen lisättyyn lasikoppiin, seisomaan muutamien kuvien ajaksi. Liiaksi ei kyllä voinut jalkoihinsa katsoa... Kyllä se liki puolen kilometrin pudotus sen verran kauhistutti, että jalat tärisivät vielä pitkään tuon jälkeen!
Herkkuaamiaisella piti käydä Tre Kronorissa, ihan pelkästään näiden belgialaisten vohvelien takia... Yksi paksu vohveli, mansikat, banaanisiivut, kermavaahto, mustikat ja siirappi veivät nälän pitkäksi aikaa pois.
Slurps! :DJa sunnuntaina koitti sitten kauan odotettu lätkäpeli Chicago Blackhawks vs. Anaheim Ducks! Meidän pettymykseksemme Teemu Selänne joutui olemaan tämän(kin) pelin sivussa, mutta näimmepä sentään hyvää peliä Saku Koivulta, Petteri Nokelaiselta ja Antti Niemeltä. Ja olihan ne muutkin ihan hyviä...
United Center juuri ennen pelin alkua. (Mulle tietenkin tulee näistä valoista mieleen Vertigo Tour dvd vuodelta 2005, joka on kuvattu samassa hallissa.) Selkeä ero telkkarista katsottuun kiekkoon oli se, ettei Chicagon tarvinut omalla maaperällään missään vaiheessa näyttää screeneillä tai muuallakaan vastaan saapunutta joukkuetta. Mitä tahansa näytöillä esiteltiin, se oli aina Blackhawksit tai joukkueen sponsorit... Ainoastaan Nokelaisen tehdessä kaksi maalia Duckseille, screeneille sentään kirjoitettiin maalintekijän sekä syöttäjien nimet.
Saku Koivu pelin aloituksessa. Koivun osalle tässä pelissä tuli suurin osa aloituksista, jotka hän hoitikin ihan hyvin. Me Julian kanssa tietenkin hurrattiin kovasti Duckseille suomeksi, mikä oli varmaan hyvä päätös. Ympärillä olevat Blackhawksien fanit ottivat meidät ihan huumorilla vastaan, mutta olenpa kuullut myös oluitten niskaan kaatamisesta ja muusta vastaavasta toiminnasta, jos joku erehtyy kannattamaan vierasjoukkuetta. Ja kyllä me Antti Niemellekin sitten hurrattiin, kun ne niin meitä yllytti. ;D Oli kyllä kivaa! Ettei sitä lopullista tulosta unohdettaisi, mainitaan siis vielä että pelihän tosiaan päättyi 5-2 Blackhawksien hyväksi. Ensi kaudelle pitää hommata useampaankin peliin liput...Loput päivät kierreltiinkin ympäriinsä turisteja leikkien ja shoppaillen. Sen verran tuli siskonkin tehtyä ostoksia, että mun piti antaa sille mun käsimatkatavaralaukku toiseksi matkalaukuksi. Muuten olis vanhaan Samsoniteen tullut reilusti ylikiloja... :) Oli ihanaa viettää aikaa läheisen siskon kanssa, puhua suomea ja näyttää tätä hienoa kaupunkia jollekin kotopuolen ihmiselle.
Seuraavat vieraat saapuvatkin sitten huomenna, kun Nikkasen pariskunta saapuu ihmettelemään Chicagoa ja North Parkia. Valmistelut pian alkavaa lukukautta varten ovat kovassa käynnissä, kun kirjoja pitää ostaa, lukujärjestyksiä hahmotella ja ensimmäisiä koulutehtäviäkin jo aloitella ennen tuntien alkamista. Hyvää alkanutta vuotta 2010 kaikille!
