Ensimmäinen viikko tosiaan kului aika hyvin orientaation parissa. Jostain syystä en ollut missään vaiheessa saanut Suomeen asti tietoa netissä suoritettavasta online-orientaatiosta, joka periaatteessa olisi pitänyt tehdä ennen tänne saapumista. Kyseessä oli kuuden tunnin perehdytys yliopiston nettisivuihin, sieltä löytyvään ohjeistukseen ja muuhun materiaaliin sekä kahteen opiskeluun kiinteästi liittyvään ohjelmaan (Blackboard & Web Advisor). Sitä sitten yritin naputella kiireesti, kun sen vihdoin sain omalle Blackboardilleni perjantaina. Tämän jälkeen sain vihdoin rekisteröityä kursseille, joita minulla on kolme tälle lukukaudelle. Kyseiset kurssit ovat Introduction to Youth Ministry; Foundations of Christian Worship ja Leadership: Empowering Laity for Church Growth. Kaikki nämä kurssit ovat jo alkaneet ja vaikuttavat huippumielenkiintoisilta!
Ensimmäiseen viikkoon kuului seminaarin kansainvälisten opiskelijoitten lounas, jolla mukana olivat meidän uusien "inttien" (sorry, lainaus koiramaailmasta, mutta se on niin automaattinen lyhennys jostain kansainvälisestä...) lisäksi seminaarin henkilökuntaa, kv. opiskelijoitten toimiston porukkaa ja jo kokeneempia kv. opiskelijoita. Saimme jakaa tuntemuksiamme ensimmäisestä viikosta, sekä käytännön vinkkejä kodin perustamisesta Chicagoon. Japanista alkujaan tuleva Yasu lupasi lainata hyvää kirjaa kulttuurishokista, kun tarve iskee. Läpäisin myös ESL (English as a second language) testin, vaikka erinäisten aikataulusekoilujen vuoksi myöhästyin siitä melkein kahdella tunnilla! Eipä siis tarvitse ottaa ylimääräisiä kielitunteja, mikä on aika jees.
Rennompaa oleskelua ja tutustumista ovat tuoneet kaikenlaiset bbq-illat ja ensimmäisenä lauantaina läheisen seurakunnan tiloissa järjestetty seminaarin retriitti. Täkäläiset tuntuvat olevaa puheliasta sakkia ja tutustuminen ei tunnu lainkaan väkinäiseltä (vaikka se välillä saattaa väsyttääkin). Retriitissä oli mahdollisuus aamiaisen ja tutustumisen lisäksi pelata erilaisia pelejä kriketistä koripalloon ja ruotsalaisesta ulkopelistä erilaisiin lautapeleihin. Minä opettelin Phase 10 korttipeliä yhdessä erään alaskalaisen perheen kanssa. Paikalla oli mukavan paljon opiskelijoitten puolisoita ja lapsia, joita ei niin usein koululla tapaa. Lopuksi saimme vielä mauttavan lounaan, jonka aikana keittiön pöydät notkuivat grillatuista hampurilaisista erilaisiin hedelmätarjottimiin ja muihin herkkuihin.
Sunnuntaina vuorossa oli convocation (älkää kysykö multa mikä se on tai miksi sellainen järjestetään, en osaisi kuitenkaan vastata). Opiskelijoitten kesken liikkui neuvo, että kannattaa pukeutua ykkösiin, sillä juhlallista se tulisi olemaan. Ja sitä se myös oli! Koko seminaarin henkilökunta oli pitkissä kaavuissaan ja taaviankka-hatuissaan (näin hyvin mä hallitsen tän akateemisen maailman termit) paikalla ja tilaisuus oli tavattoman juhlallinen. Oli mahtipontisia urkukipaleita ja eräs Brian naureskeli tilaisuuden jälkeen, ettei ole ikinä laulanut niin paljon virsiä kuin tässä tilaisuudessa. Vierailevat puhujat, joihin kuului muun muassa Covenant-kirkon kirkkokunnanjohtaja, lausuivat virsien välissä omat puheensa. Ja lopuksi kaikki uudet opiskelijat esiteltiin tutkintolinjoittain muulle porukalle. Tilaisuus oli todella juhlava ja kieltämättä aika hauskakin, kun ei tällaista menoa ole tottunut joka päivä näkemään. Kaikki me uudet opiskelijat saimme muuten ruukkukasvit tulevan kasvun symbolina, mikä oli hauska pieni bonus. Tämän jälkeen oli vielä "presidentin vastaanotto" Carlson towerissa, mutta minulle jäi epäselväksi oliko ko. presidentti kirkkokunnanjohtaja, seminaarin johtaja vai yliopiston johtaja. No jokatapauksessa Obamaa ei ainakaan paikalla näkynyt... ;D
Käytännön elämää on opeteltu kaiken tämän akateemisen elämän ohessa. Ruokakauppa Jewel-Osco on löytynyt vähän vajaan kilometrin päästä, mutta kauppareissut kestävät aina superpitkään, kun ei oikein vielä osaa valita mitä sitä ostaisi (ainakin ruotsalaiset kaverit tiesivät tunteen hyvin). Tietokoneenkin sain vihdoin ostettua, kun ehdin keskustaan Apple storeen esimmäisen viikonlopun aikana. Kyllä, olen vihdoin Macin omistaja - saa onnitella! ;D Sähkölaitteet toimivat vähän niin ja näin, ainakin puhelimia varten piti ostaa kokonaan uusi laturi. Liesi meillä ei vieläkään oikein toimi, mutta kahden sähköpostiyhteydenoton jälkeen sitä luvattiin tulla vielä katsomaan. Ja ovikello-puhelinsydeemin käyttö on vielä aivan utopiaa, mutta naapurit kehottivat harjoittelemaan sen käyttöä yhdessä kämppiksen kanssa, toinen aina vuorotellen kämpässä ja toinen alaovella. :)
No nyt on sormet lämmitetty ja uni painaa silmäkulmaa. Jetlagista toivuin aika hyvin viikossa, mutta kyllä tämä kaikki uusi, vieraalla kielellä toimiva elämä ja kodin perustaminen uudessa kulttuurissa vie selvästi veronsa. Väsynyt sitä on jokaisen päivän jälkeen, vaikka mitään erikoista ei olisi edes tehnyt. Mutta niinhän sen kuuluukin mennä.
