14.5.

Kaksi viikkoa.

Finals week

Loppukokeiden viikko on täällä. Olen vallannut olkkarin lattian ja sohvat opiskelualueekseni. Kirjat, monisteet, muistiinpanot, koirien sukutaulut, teekupit, snacksit - kaikki sulassa sovussa... :) Taustalla autotien melu ja joulumusiikkia. Wish me luck!

Lähtölaskenta alkaa...

... Nimittäin tämän lukukauden loppua ja joulua kohti!

Kolme viikkoa puurtamista jäljellä ja sitten se on taas hetkeksi ohi. Mutta kovat kolme viikkoa ne tulevatkin olemaan. Syksy mullistavine tunnemyrskyineen aiheutti opiskelutahdin hidastumisen ja nyt on mahdottoman paljon kirittävää, että saa kaiken ennen lukukauden loppua palautettua. Pari loppukoetta, neljä kirjaraporttia, kaksi tutkielmaa ja kaksi lukuraporttia vielä edessä. Rukouksia arvostetaan, koska ilman niitä ei tästä urakasta kyllä tule mitään. 16 vuotta opiskeluja yhteen putkeen ja niistä teologiaa viimeiset viisi ja puoli vuotta - täytyy sanoa että motivaatiota täytyy välillä etsiä kissojen ja koirien kanssa, sillä kirjat alkavat jo hiukan tympiä ja olisi vaihteeksi mukavaa päästä töihin ja viettämään normaalia, sosiaalista elämää. :P

Kerrotaan nyt kuitenkin vielä syksyn kohokohtia, joista syysloma saa olla ensimmäinen. USA:n elämän aikana haaveeni on ollut päästä käymään tämän tutun keskilännen lisäksi molemmilla rannikoilla. Viime kuussa minulle tuli kiva mahdollisuus lähteä katsastamaan itärannikko, kun lomaviikolle ajoittui sopivasti berniystävieni kokoontumisajot Pennsylvaniaan. Ennen lomaviikkoa meillä oli mahdoton sumpliminen kaikkien, niin ihmisten kuin koirienkin, lentojen kanssa, mutta lopulta suoriuduimme seuraavan kaavan mukaan: Chris lensi Coloradosta Baltimoreen. Tuuli lensi Suomesta Newarkiin Tannerin sekä pentujensa Landonin ja Liinan kera. Ystäväni Chrissen vanhemmat lensivät Suomesta Chicagoon Tannerin ranskalaisen pennun Fionan kanssa. Minä lensin seuraavana päivänä Fionan kanssa Baltimoreen, jossa emäntämme Dawn sekä Chris ja Tuuli + Landon olivat meitä vastassa. Pysyitkö kärryillä? ;)

Tässä Fiona 10vk Chrissen ja Martyn takapihalla. Mikä mahtava pentu! Niin loistavaa luonnetta ei ole pitkään aikaan vastaan tullut... Vanhemmat koirat saivat juosta karkuun, kun tämä neiti saapui taloon. ;)

Tässä vielä koko kokoonpanolla (tosin vain yksi neljästä lennätetystä koirasta paikalla), eli Tuuli, minä, Chris ja Dawn, sekä Christinen pentu Landon, Baltimoren lentokentällä.

Dawn asuu miehensä kanssa Pennsylvanian eteläosassa, aivan Marylandin rajalla. Tämän reissun aikana tulikin nähtyä Pennsylvaniaa, Marylandia, New Jersey'a sekä Washington DC (joka ei siis ole missään osavaltiossa vaan ihan oma hallinnollinen keskuksensa). Yhdysvaltain itä näytti kauneimman puolensa ja rakastuin paikkaan välittömästi. Kun keskilänsi, eli meidän kotikulmat, ovat tasaista ja melko harmaata silmänkantamattomiin, oli idässä mäkiä sekä laaksoja, ja kaikki paikat täynnä lehtipuita syksyn kaikissa upeissa väreissä! Ja se itärannikon suloinen arkkitehtuuri...

Tämä loma oli siis varsin koiramainen. Ensin roudattiin kaikki koirat Dawnin luokse kotiin ja sen jälkeen loppuviikkoon kuului Washington DC vierailu, shoppailua, koiranäyttely New Jerseyssa ja mini-kiitospäivän päivällinen Dawnin lähisuvun kesken. Oli muuten kiva päästä käymään pääkaupungissa, etenkin kun se ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin vaan siitä päätettiin edellisenä iltana autolla körötellessä.

Käytiin kurkkimassa, oisko Obamat olleet kotona. Ei ollut ainakaan herra presidentti, koska hän oli vaalikiertueella toisessa osavaltiossa. Kaikenlaisia turvamiehiä ja snaippereita nähtiin kuitenkin... ;)

Valkoinen Talo oli muuten yllättävän pieni! Kyllä se kaikissa kuvissa aina näyttää isommalta lukaalilta. Tässä minun lisäkseni Dawn, hänen tyttärensä Meredith, sekä Tuuli.

Katunäkymää Valkoisen Talon edessä. Muutamia mini-mielenosoituksia tällä kertaa, ei mitään suuria protesteja. Tämä katu oli muuten aiemmin autoille avoinna, mutta 9/11 jälkeen se suljettiin kävelykaduksi.

Washingtonin metro. Kotiin palattuani luin nettilehdestä, että joku oli suunnitellut sinne pommi-iskua. Ihan kiva ettei sitten kyseinen kaveri onnistunut aikeissaan...

Washington monumentti. Eipä sitä ole koskaan osannut mieltää mitenkään kovin valtavaksi, mutta sitä se todellisuudessa oli! Mittakaavasta saa käsityksen, kun tarkastelee lipputankoja monumentin juurella.

Tässä taas Capitol, jossa sekä senaatti että kongressi kokoontuvat. Melkoisen valtava oli tämäkin paikka.

Tässä me olemme matkalla näyttelyyn New Jersey'n. Kyseiset sillat veivät meidät Jerseyn puolelle, eli ylitimme Delaware joen joka laskee Atlantin valtamereen hieman etelämpänä ylityspaikasta.

Tässä Tanner ammattihandlerinsa Heatherin kanssa. Kolme näyttelyä peräkkäisinä päivinä ja kolmesti rotunsa paras. Ei mikään huono paluun Amerikan näyttelykehiin. On se niiiin hieno koira... :)

Lauantai menikin leppoisasti Dawnin kotona. Ensin aamulla pesimme ja föönasimme Tuulin kanssa pari pentua, ja sen jälkeen niistä otettiin hieman poseerauskuvia. Tässä hieman epävirallisempi kuva Fionasta. Kuvaa hyvin tämän pennun luonnetta... ;)

Minä yritin pitää Sugarin ja Echon pois tieltä, kun toisia kuvattiin... (Kuvat by Tuuli)

Sellainen oli reissu itään. Seuraavana olisi vuorossa länsirannikko. Sillekin reissulle olisi jo ajankohta ja toimintasuunnitelma valmiina, nyt tarttis vain varata lennot. Eräs haave kevään reissua ajatellen on vihdoin nähdä meidän Allin isukki Conan - eli koiruuksia taas luvassa. Kuulen jo keväisen Kalifornian kutsuvan minua nimeltä... ;)

Syysloman jälkeen koitti Halloween ja oli luonnollisesti naamiaisten vuoro! Täällä Halloweeniin panostetaan perusteellisesti ja Chicago Costumes naamiaiskauppa avaa aina 6-7 väliaikaista ylimääräistä liikettä tämän sesongin ajaksi. Tuli muuten jälkeenpäin haettua muutama perukki alennusmyynnistä - niitähän ei koskaan voi nuorisotyöntekijällä olla liikaa!

Jessie oli tehnyt itselleen Kermit-asun.

Televisiosarja Glee on syksyn aikana rantautunut Suomeenkin. Tässä hahmot Quinn ja Sue chicagolaiseen tapaan. :)

Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse mennä naamiaiskaupan kautta, sillä kekseliäisyydellä sekä oman ja kaverien vaatekaappien penkomisella pääsee pitkälle.

Eräs ilta tuli kaverien kanssa lainattua kirjastosta Menolippu-pelin Pohjoismaat-versio. Minä ja Janelle pelasimme tiiminä ja kokeneempana pelaajana mun mielestä meidän kannatti heti ekana mennä Helsingistä Lahteen... ;) (Niin siis oli se meidän reitin varrella ihan oikeastikin, mutta ei ehkä ihan välttämättä se tärkein siirto jolla aloittaa...)

Lisää juttua luvassa piakkoin mm. jouluvalmisteluista. Jingle bells, jingle bells... :)

Syksyn kurssit

Mikä olisikaan parempi keino vältellä hetki kouluhommia kuin kirjoitella blogiin? ;)

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin olen aloittanut prosessin opintojeni päättämiseksi. Ei, en ole lopettamassa kesken, vaan jokaisen vuonna 2011 valmistuvan on oltava jo nyt mukana valmistujaishaastatteluissa ja muissa loppuprosesseissa. Tuntuu siltä että vastahan tämä koulu alkoi, ja nyt jo mietitään valmistujaisjuhlaa! Aika rientää melkoista kyytiä...

No, ennen kevättä on kuitenkin vielä tehtävä paljon hommia ja vietävä kunnialla loppuun tämä syksy. Tälle syksylle kursseja on kertynyt viisi: Vanha testamentti 2, Kirkkohistoria (tai oikeastaan "tradition & mission"), Hengellinen vaellus, Kristillisen kasvun ja kasvatuksen mallit sekä lopputyöhön liittyvä tutkimus. Tässä on hommia aivan kerrakseen ja joka viikko tuntuu että seitsemän päivää ei ole tarpeeksi kaikkien töiden hoitamiseen.

Jos ollaan ihan rehellisiä niin mikään näistä kursseista ei ole "kolahtanut" tämän syksyn aikana. Vanhan testamentin kanssa on niin, että tämä on johdantokurssi, joten sisältö on suurimmaksi osaksi tuttua jo Santalan kursseilta. Lopputyöhön liittyvää tutkimusintoa odotan vielä saapuvaksi... Jospa sitten kun pääsee hieman pidemmälle tässä materiaalin keräämisessä ja tutkimisessa? Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, taitaa kirkkohissa olla tällä hetkellä kaikista kursseista minulle mieluisin!

Muuten syksy tuntuu kulkevan vanhoja tuttuja polkuja.

Välillä elämässä myrskyää ja paljon...

Toisinaan saa nauttia tyynemmästä olosta. (Uskokaa tai älkää, nämä kuvat on otettu saman laivareissun aikana ja noin 5 minuutin välein toisistaan!)

Syksyyn kuuluu totuttuun tapaan myös se että tutustutaan uusiin ihmisiin sekä kerrataan kesän kuulumisia vanhojen ystävien kanssa. Seminaarin uusi, tänä syksynä saapunut vuosikerta on melko loistava. Uudet opiskelijat ovat tuoneet taas lisää elämää kampukselle ja tunneille. Erityisen kivaa on ollut tutustua uusiin MACF (suorittamani tutkinto) opiskelijoihin, sillä heidän kanssaan on yhteinen sävel löytynyt todella helposti ja monet ovat useammallakin samalla kurssilla kanssani tänä syksynä. MACF-porukkaa voisi tietyllä tavalla verrata Santalan NTK:n ihmisiin - harva, jos kukaan, tahtoo "ykköspapiksi", monilla on suuntautumisvaihtoehtona nuorisotyö, meno on todella rentoa jne. (Mutta ihQt, raxut NTK:n jäsenet, ei ne silti teitä voita!!!!1 lol XD NTK 4 eva!) ;)

Perinteisen laivareissun jälkeen porukka jakautui eri ravintoloihin murkinoimaan. Rock Bottom sports bar oli meidän valinta illalle: hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja amerikkalaista jalkapalloa! Yritin siinä pelin lomassa ottaa selkoa jenkkifutiksen säännöistä, mutta aika yritykseksi se jäi... No, kivaa oli silti.

Uusi kaverini Jessie saapui paikalle hieman myöhemmin, joten jäi sitten yhteiskuvasta pois. Koulun lisäksi tämän kaverin voi tavata mm. työskentelemästä Sweden Shopista, jossa olen taas uskollisesti notkunut tänä syksynä. Tilasivat muuten kauppaan Muumi-lasinalusia, kun vein niitä sinne näytille. ;)

Ennen syyslomaviikkoa meillä oli vieraita. Janellen kaveri Rona saapui meille viikoksi ja hänen kaverinsa Aimee liittyi myös seuraamme pariksi päiväksi. Tämä takasi vauhdikkaan viikon ja lisää turistireissuja keskustaan. On aina tosi kiva saada porukkaa kylään. Eli tänne vaan kaikki lomalaiset!

Rona ja Karolina matkalla keskustaan. Kävimme kaikki yhdessä rannan tuntumassa Navy Pierilla, jonka jälkeen jalkauduimme kahtena pienempänä ryhmänä kaupungille. Me skandinaavit shoppailimme ja kävimme kahvilla, kun taas Janelle ja kumppanit kävivät pikavenekierroksella, Sears Towerissa, nauttimassa Chicagon pizzaa, ostoksilla ja katselemassa monia nähtävyyksiä.

Navy Pier ja maailmanpyörä. (Meinasin sitten kirjoittaa "kärrynpyörä"... Näin se suomi ruostuu!) Tämänkin paikan voi muuten bongata Batman-leffasta Yön ritari. ;)

Perinteinen kämppiskuva.

Aimee ja Janelle harhailemassa...

Syyslomakin tosiaan jo meni ja kaksi välikoetta on suoritettu! Tuntuu hullulta että syksy on mennyt kuin lentäen, mutta ei nyt ohi sentään. Tällä viikolla juhlittiin Halloweenia ja edessä on muun muassa kiitospäivä ja Janellen synttärit. Lomalla muuten ehdin käydä katsomassa itärannikkoa ja esim. maan pääkaupungin Washington DC:n. Mutta siitä ehkä ensi kerralla lisää...

Täällä taas!

Terveppä taas täältä villistä keskilännestä!

Kesä mennä hujahti ja samaten kohta on myös ensimmäinen kuukausi opintojakin taas takana. Niinpä on ehkä korkea aika palailla blogin ääreen ja yrittää päivittää kuulumisia tänne. Ensin muutaman sanan kooste kesästä.

Oltuani Suomessa reilun viikon koitti aika vaihtaa taas maisemaa ja käydä katsastamassa, miltä Baltiassa näyttää. Matkan fokuksena minulla oli hakea Allille muutama ulkomainen valionarvo ennen kuin sorsa siirtyy veteraaniluokkiin, mutta toki oli myös muuten kiva nähdä maailmaa ja etenkin Maija-serkun elämänpiiriä. :)

Tavoitteiden suhteen matka oli onnistunut, sillä Alli saalisti kehistä tittelit C.I.B. & Lv & Lt Ch (kansainvälinen, Latvian ja Liettuan muotovalio). Tuomaritkin muistivat kehaista ikäistään nuoremmalta näyttävää koiraa. Ihana mummelikoira, olen siitä niin ylpeä! :) Mun ensimmäinen "sippi"...

Oli myös kiva kokea hetki elämää Latviassa ja Liettuassa. Tietyt ennakko-odotukset osoittautuivat tosiksi ja joitain käsityksiä sai myös korjailla. Erityisesti tykästyin Maijan kotikaupunkiin Klaipedaan ja voi olla että sinne on vielä suunnattava uudemmankin kerran. ;)

Juhannusta (ja kesää muutenkin) tuli vietettyä perus-naisten kanssa Hangossa. Erityiskiitos Sadulle Halmstis Jr:n ovien avaamisesta maailmanmatkaajille. Ihan kuin kotiin olisi palannut, vaikka kämppäkin oli tyystin eri kuin sitten viimenäkemän! Oli onni että sai taas käydä lataamassa akkuja ystävien seurassa pitkän talven varalle...

Kesäkuun 11 olikin jännä päivä. Tai ehkä se jännin osuus oli oikeastaan aamuyö. Kotijoukkue Chicago Blackhawks kun taisteli Stanley Cup mestaruudesta kaukana lännessä ja minulla ei ollut edes telkkaria, josta peliä seurata. Heräsin kuitenkin kuuntelemaan peliä nettiradiosta ja ilo oli ylimmillään kun Patrick Kane laukoi voittomaalin ja vei haukat Stanley Cup mestaruuteen 49v. tauon jälkeen! Tokihan oli harmillista seurata kaupungin juhlahumua vain netin välityksellä Suomesta käsin, mutta onneksi juhlasta saatiin edes pieni maistiainen myös Lahteen...

Antti "Andy" Niemi nimittäin toi Lord Stanleyn kyläilemään Suomen Chicagoon! Tokihan sitä oli ihmisen päästävä paikalle moista todistamaan ja ihan hauska tilaisuushan se oli. Yksi hauska yksityiskohta oli päästä vaihtamaan muutama sana Chicago-elämästä Niemen vaimon kanssa... Harmiteltiin ettei oltu Chicagossa tavattu, sillä kyllähän kotimainen seura on aina toisinaan tosi jees. ;)

Taustalla sitä rustataan nimmaria mun Blackhawks t-paitaan.

Ja tokihan pyhää graalinmaljaakin täytyi koskettaa. (Ette muuten usko mikä uutisaihe tämä on ollut tuttujen kesken täällä jenkeissä!)

Mahtavaa kesällä oli myös ihan tavallinen hengaus. Siskojen ja siskonmuksujen kanssa saattoi lähteä rannalle jätskille ja niin päin pois... Arjen luksusta.

Tokihan tiettyjä lähtöperinteitäkin piti vaalia. Maijan kanssa sitä sitten taas nukuttiin puistossa U2:n konserttia edeltävänä yönä - aivan kuten edellisenäkin kesänä! Muutamaa hard core fanitätiä seuratessa lupasin, että mekin pystytään tähän vielä sen 40 vuoden päästäkin... ;D Oli muuten hyvät keikat Helsingissä! Taas historiallisia ensiesityksiä, eturivin paikkoja ja sen sellaista. Perusmeininkiä...

Perusmeiningiksi alkaa muodostua myös nämä hotellien edessä tapahtuvat meet'n greetit ja mun uskomaton tuuri niiden suhteen. Tällä kertaa en saanut nimmaria tai tavannut Adamia, mutta Edgen ja Bonon kanssa tuli kuitenkin käteltyä.

Noh, yritin siinä sitten toipua ja palata maan pinnalle kaiken pakkaamisen lomassa. Tällä kertaa operaatio oli paljon helpompi suorittaa, kun oli oikeastaan palaamassa lomalta takaisin arkeen. Jos rehellisiä ollaan niin lähteminen ei olisi kyllä vähempää voinut kiinnostaa noin mukavan kesän jälkeen ja vielä lentokoneessakin olin ihan sekaisin, mutta kyllä sitä sitten taas osasi orientoitua Chicago-eloon, kun päivän pari pyöri Fosterilla. Oli oikestaan tosi jees olla mukana auttelemassa uusien opiskelijoiden orientaatiossa, koska heidän innostaan tarttui itseenkin uutta puhtia.

Tässä siivousrätti ikkunalaudan pyyhkimisen jälkeen. Viimeisin kesävuokralainen oli jättänyt ikkunat auki ja katupölyä oli sitten kaikki paikat täynnä. Onneksi kultainen Janelle oli jo siivonnut osan paikoista, jotta ihan hävityksen kauhistukseen ei tarvinut palata.

Tässä sitä ollaan pizzalla uusien tuttavuuksien kanssa. Seminaariin on tullut uusia kivoja opiskelijoita, jotka tuovat aina mukanaan myös elämää ja hauskoja keskusteluja. Kuvassa oikeanpuolimmaisena on ruotsalainen Karolina, jonka apuna olen saanut olla viime viikkojen aikana.

Olen teologisen seminaarin oppilaskunnan hallituksessa mukana tänä vuonna kansainvälisten opiskelijoiden tukihenkilön toimessa. Asetuin keväällä ehdolle kyseiseen pestiin ja loppukeväästä asti olen saanut hoitaa niitä hommia. Meillä on tosi kiva hallitus tänä vuonna ja odotan oikeastaan innolla kaikkea sitä, mitä vielä saamme yhdessä aikaan. Ylläoleva kuva on meidän retriittipäivänä napattu ja tulossa koulun ilmoitustaululle, jotta sitten kaikki muutkin näkevät, ketä kannattaa vetää hihasta kun tulee kysymyksiä.

Heti toisella viikollani täällä pääsin myös pyörähtämään toisen kerran Willow Creek seurakunnassa. Uusi ruotsalainen kaverini Karolina oli menossa sinne parin muun ruotsalaisen kanssa ja he pyysivät myös minua messiin. Tällä kertaa jumiksen ohjelmassa oli ylistystä kera Michael W. Smithin. En ole koskaan ollut Smittyn suurien fanien joukossa, mutta hienostipa tuo osasi osansa jumalanpalveluksesta toteuttaa. Ei siis pöllömpi kokemus.

Pääsalissa.

Sielläpä itse Smitty heiluu kitaran kanssa.

Toivottavasti tänä vuonna pääsen vähän useammin pyörähtämään Willowssa. Nyt ainakin tiedän yhden koulukaverin joka käy siellä perheineen lauantai-iltaisin, joten ehkäpä menen jonkus heidän peesissään.

Uusi kulttuurikokemus tälle kuulle oli baseball-peli. Koulun kautta sai hyvään hintaan liput White Soxin peliin U.S. Cellular Fieldille, joten ei muuta kuin ihmettelemään. Onneksi eräs meidän takanamme istuva opiskelija tunsi sääntöjä ja avasi niitä meillekin, koska muuten kokemus olisi saattanut jäädä vähän köyhäksi. Tunnelma ei tässä pelissä kovin korkealle noussut (baseball taitaa yleisesti ottaen olla hieman hitaampi laji), joten taidan jatkossa keskittyä noihin jääkiekko-otteluihin. :)

Bongaa pallo...

Karolina, Mathildur ja Isak. Från Sverige.

Juuh, että tällainen ensimmäinen kuukausi tuulisessa kaupungissa. Eiköhän tämä taas tästä lähde rullaamaan. :)

Kevät tuli, lumi suli

Tämä blogiteksti syntyy jälleen yöllä, kuten suurin osa teksteistäni. Ja tietenkin myöhässä, kuten muutkin postaukset tämän vuoden puolella. Tällä kertaa en kuitenkaan kirjoita huoneessani Fosterilla, vaan ihan "kotona kotona" Nikkilässä unenpöppöröisen kettuterrierin yrittäessä tunkea syliini nukkumaa. Olen siis saapunut näin kesäksi Suomeen, ja paluu jenkkilään olisi sitten jälleen elokuun viimeisellä viikolla.

Mutta kerrotaanpa nyt sitten siitä kevään edistymisestä Chicagossa. Parempi nääs myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä?

Kevään raskaaseen kouluarkeen toi puhtia nopeasti etenevä kevät. Chicagon talven vähäiset lumet sulivat hujauksessa ja kevät eteni nopeammin kuin konsaan Suomessa. Jotakuinkin kahdessa viikossa siirryttiin ensimmäisistä silmuista täyteen kukintoon. Ja samalla tulivat lämpimät ilmat. Oli se muuten hienoa, kun huhtikuussa päästiin nauttimaan +30 asteen helteistä! :) Ja oikeastaan sekä huhti- että toukokuu olivat todella lämpimiä, lämpötilojen vaihtellessa +10 (vain muutama päivä) aina +38 asti (tätä olikin koko viimeinen Chicago-viikkoni). Keskilämpötila oli varmaan +15 ja +30 välillä. Wisconsinin erkkari olikin poikkeus näihin lämpöihin, mutta siitä voinkin kertoa vielä erikseen joskus myöhemmin.

Tässä kampus aivan huhtikuun alussa. Kuva on ensimmäisiltä lämpimiltä (+20) päiviltä ja porukka ei olisi malttanut millään istua sisällä lukemassa, tunneilla ja palavereissa. Kuva on muuten keskustan suuntaan ja jos oikein paljon zoomailee, niin seminaarin rakennuksen (oikeanpuolimmainen) vasemman reunan vieressä taivaanrannalla nököttää Willis (eli se Sears) Tower. Kuva on otettu kavereideni takakuistilta.

Jotkut luokat pitivät tunteja sekä lukupiirejä ulkosalla.

Tässä otos parin päivän päästä ensimmäisistä kuvista. Taustalla puut ovat jo silmuja täynnä.

Tunnetusti käyn aurinkoenergialla, joten kevään kurssien viimeistelyyn sai taas kaivattua puhtia, mitä pidemmälle keväässä mentiin.

Pääsiäispäivänä lounastimme ystävien kanssa yhdessä. Tässä kuvassa Amber, Amy ja Alice. Ja kaikilla, harvinaista kyllä, hameet päällä. ;) Tämä olikin sitten ainut kuva siltä päivältä, sillä kamerasta loppui akku ja muut otokset jäivät siis ottamatta...

Yritin myös pukea the Foster Homea keväiseen asuun. Piti jatkaa "kerran keväässä" perinnettä ja ostaa pari gerberaa piristämään kämpän ilmettä. ;) Tässä siis hieman päivitettyä ilmettä olkkarista syksyisten Foster-kuvien jatkoksi. Verhot toisivat kyllä lisää kodikkuutta, mutta täytyy katsoa syksyllä, tuleeko niitä lainkaan hommattua... Viherkasvejakin voisi tietty hankkia lisää, mutta koska olen kuitenkin onnistunut tappamaan kolme kasvia viidestä hankkimastani, täytyy taloudellista panosta kasveihin vielä hieman punnita. ;D

Tässä yksi gerberoista. Väri oli kyllä enempi fuksianpunainen, mutta kuvaan näköjään ikuistunut aika hailakkana...

Ja tässä vielä kehystämäni postikortti. "Fox terriers are born with about four times as much original sin in them as other dogs." - Jerome K. Jerome, Three Men In A Boat. Oli pakko heti tilata kyseinen kortti Briteistä, kun sen netissä näin. Sopii tällaiselle foxin omistaja-teologille melko täydellisesti!

No, miten se tappolukukausi sitten päättyi? Hämmentävän erinomaisesti. Eipä ole koskaan tämä tyttö saanut sellaista riviä arvosanoja. Aakkosissa varsin yksipuolinen todistus. Se täytyy sanoa, että ainakaan omassa voimassani en sellaiseen suoritukseen yltänyt. Mutta nyt onkin katse jo syyslukukaudessa, jolloin kredittien määrä taas kasvaa ja tiedossa on paljon luettavaa. Suoritan nimittäin yhden itsenäisen lukukurssin sekä aloitan lopputyön tekemisen lukemis- ja tutkimisosiolla. Täytynee siis ottaa taas kesästä kaikki ilo irti, sillä töitä on taas tiedossa!