Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja tuhat kuvaa kertovat enemmän mitä Nelli jaksaisi kirjoittaa... Jotenka seuraavaksi luvassa: paljon kuvia!!
En muista mainitsinko jo, mutta seminaarilla oli Olsson aulan koristelutalkoot muutama viikko takaperin (siis kun täällä vielä oli porukkaa ja kaikki puursivat loppuprojektien ja -kokeiden parissa). Tapahtuma kokosi hyvin porukkaa paikalle - vai oliko se sittenkin lupaus ilmaisesta ruoasta? No jokatapauksessa aula täyttyi porukasta, jotka innoissaan laittoivat paikkoja joulukuntoon, mutustivat pizzaa ja muuten vaan pitivät taukoa tiiviin työviikon keskellä.
Addilyn ja Christy poseeraavat kauniisti. Christykin on näköjään saanut osansa koristeista...
Huvittavaa oli huomata että seminaarin nuoret miehet olivat kaikkein innokkaimpia koristelijoita!
Janelle ja Erin ilmaisen iltapalan kimpussa.
Kyllä tuli aulasta kaunis... ;)
Kaikki paikat (ja henkilöt) tuli puettua jouluasuun.
Ostin Ikeasta syyslomalla kaikenlaista, muun muassa tällaisen orkidean. Ja se on vieläpä edelleen hengissä! :P
Mun version Jaska Jokusen joulukuusesta. Vaikka kuuset eivät kalliita olekaan, tämä taitaa jäädä lähimmäksi aitoa joulukuusta meidän kämpässä.
Kaiken koululuettavan jälkeen sain avata itse itselleni käärimän vaivanpalkan. ;) Tuhti paketti koiran kasvatuksesta, anatomiasta, liikunnasta ja ties mistä. Jos vaikka ehtis edes osan lukaista läpi.
Chicagon ehkä kaikista paras joulujuttu on Santa's Express juna!! :D Se on koristeltu ylt' ympäri jouluvaloilla, se ottaa matkustajia kyytiin, soittaa kummallista joulumusiikkia ja itse Joulupukki matkustaa sen kyydissä!
Kun ensimmäisen kerran törmärin tähän, piti kyllä hetken aikaa leuka polvissa tuijottaa että "mikä ihme tuo nyt on"!
Aika prameeta, eikö?
Joulupukilla on reki ja nimikoidut porotkin. Pukki tosin oli kuvanottohetkellä sisätiloissa lämmittelemässä... Ei käy kateeksi, kun joutuu Chicagon viimassa istumaan ulkona tunnista toiseen liikkeellä olevan junan kyydissä! Onneksi Joulupukki oli sentään saanut mikrofonin kouraansa, että voi lämpimikseen lauleskella ja huudella ihmisille. :P
The one and only - Chicago theatre!
Macy's trumpetit.
Vierailimme myös Chicagon Christkindlmarketilla eli saksalaisella joulutorilla. Tässä torin seimi-asetelma.
Yleisö seurasi jännittyneenä, käristävätkö pulut pyrstösulkansa.
Kämppikset Christy ja Amy joulukuusen edessä (ja joulukuusen sävyissä).
Macy's tavaratalo sisältä. Upea koristelu väreineen ja teemoineen vaihtuu joka vuosi, joten tavaratalo on jo senkin takia hyvä piipahduspaikka jouluostoksia tehdessä.
Amy, Alice, Kelsie, minä ja Christy (sekä kameran takana Elise). Tässä seurassa kävimme Christkindlmarketilla sekä syömässä Giordano's:illa.
Muistan jo kesän Lonely Planet matkaopasta selatessani lukeneeni, että jokaisen tulisi syödä tässä ravintolassa aitoa Chicagolaista pizzaa.
Täytyy todeta että Chicagon pizza ei ole oikein minun makuuni... Kaksi paksua kerrosta juustoa ohuella pohjalla ja pienellä määrällä mitään muuta täytettä riittää varmaan kuvaamaan, miksi näin on. Viva la Nadinin Firenze-pizza! (Jos sekään enää on entisensä omistajavaihdoksen jälkeen...)
Giordano's:illa tilaus tehdään jo eteisessä pöytää odotettaessa. Näin säästyy kaikkien aika huippusuositussa ja tupaten täydessä olevassa ravintolassa. Odottavat asiakkaan saavat muovisen pizza slicen, joka alkaa surista ja piipittää, kun oikean kokoinen pöytä on vapautunut.
Chicagon papu eli virallisesti Cloud Gate on komean näköinen ilta-aikaan. Se heijastaa upeasti kaupungin profiilin itsestään.
Tässä sitä taas ollaan, vatsat täynnä pizzaa kotiin suuntaamassa.
Millennium puistossa voi jopa luistella. Taustalla soi joulumusiikki ja kaupunki näyttää talvisen kauniilta. Tuli aivan elokuvamaailma mieleen...
Meillä oli myös Skandinaaviset leivontakekkerit, joissa teimme kaikenlaisia suussasulavia jouluherkkuja. Suomi-Ruotsi osasto ohjeisti ja muut joko seurasivat vierestä tai kokeilivat itse, miten niitä leivonnaisia oikein syntyy.
Mmmm, mun joulun ykkösherkkuja - tähtitorttuja!
Kah, jotain hyvin tutunnäköistä!
Sarah ja Alice aloittivat koristelu-urakan. Olin laiska ja ostin kuorrutteet valmiissa purkkimuodossa.
Aika ärhäkkä punainen. Etummainen piparkakku oli "kommunistipipari"... :P
Oscar, pieni leivonta-apulainen Cody ja Nick.
Cody ja Sarah ihmettelemässä enkelikelloa.
Täydellinen kotirouva Lina ja Snickers-herkut.
Lopputuloksena herkkuja syntyi vaikka kuinka monta sorttia. Ja olivat kyllä hyviä!
Ja jälleen kerran keskustaa ihmettelemässä... Suuntana oli Millennium puiston luistinrata.
Tuolla pitäisi piipahtaa ihmettelemässä modernia taidetta.
Tuo dimangi-talo on kyllä varsinainen linssilude. Joka toisessa kuvassa mukana...
Saavuimme juuri sopivaan aikaan eli saimme uudet jäät. Tosin niin suuri kuhina luistinradalla oli, että eipä tuo kovin kauaa hyvässä kunnossa pysynyt.
Sarah pysytteli turvallisesti aidanvierustalla.
Jouduin ensimmäistä kertaa elämässä luistelemaan hokkareilla! Oli muuten outoa kaikkien kaunari-vuosien jälkeen, mutta en sentään kaatunut. (Tosin eipä myös löytynyt kovinkaan tehokasta jarrutustekniikkaa, joten jos kovempaa tahtoi mennä, piti vain nokkelasti pujotella hitaampien luistelijoiden ohitse... Ja esim. sirklauksesta ei kyllä tullut mitään!) ;)Viime viikonloppu menikin sitten Rosemontin kolmipäiväisessä koiranäyttelyssä aivan lentokentän vieressä. Olipas virkistävää päästä välillä näytelmiin ja niin kiva nähdä koiria ja ihmisiä, joista on vain lukenut ja kuullut! Kettuterrieri-ihmiset ottivat erittäin hyvin tällaisen muukalaisen vastaan ja jaksoivat opastaa näyttelysääntöjen saloihin. Kuviakin kertyi ihan kiitettävästi - nyt kun saisi vain kaikki käsiteltyä!
Ensimmäinen berni-ihminen, jolle menin juttelemaan, osoittautui yllättäen suomalaiseksi! Kuvassa vasemmalla oleva Christina on asunut Amerikassa jo pitkään ja hänellä on kaksi bernipoikaa kotona. Toinen koirista, Boomer, oli myös näyttelyssä mukana ja oikeastaan sen takia meninkin Christinalle juttelemaan. Katsoin nimittäin että onpas koiralla tutun näköinen naama, ja osoittautui että kyseessä olikin Eurooppalainen kennel van't Pachthof'in kasvatti. Aika hyvin tunnistettu, eikö? ;)
Foxeja olikin todella mielenkiintoista nähdä, sillä amerikkalaiset kettuterrierit ovat minulle jokseenkin tutumpia kuin Ameriikan bernit. Näyttelyyn oli ilmoitettu maan ykkös-sileä J'Cobe Kemosabe Vigilante Justice eli "Dodger", joka oli kyllä komea ilmestys! Dodger voittikin rodun ja terrieri-ryhmän joka päivä, sekä vei vielä ensimmäisen päivän Best in Show'n. Saas nähdä, millaiset pisteet tämä viikonloppu toi koiralle, joka jo ennestään oli maan kaikkien rotujen näyttelykoirakisan sijalla kuusi.Tällaista kaikkea on siis joulukuu ja etenkin nämä pari lomaviikkoa pitäneet sisällään. Huomenna onkin jo aatto ja lähden joulun viettoon Dekkerin perheeseen.
Ihanaa joulua kaikille sekä oikein hyvää uutta vuotta 2010!!
