The Sweden Shop

Kerronpas teille tähän samaan syssyyn naapurustomme Albany Parkin suosikkipaikastani. Se on meidän kadulla, seuraavassa korttelissa sijaitseva The Sweden Shop! ;D Tämä alue Chicagoa on melko ruotsalaista, kuten nyt meidän yliopisto ja koko Covenant kirkkokuntakin. Siispä tänne vuosikausia sitten perustettiin oma Ruotsi-kauppa. Jo ensimmäisenä päivänäni täällä bongasin kaupan, jonka ikkunassa komeili Marimekon kankaita(!) - "Mikä mukamas Ruotsi-kauppa tuo on?" naureskelin. Kaikki mitä ikkunassa oli, oli umpisuomalaista (no okei, yksi tanskalainenkin design-kori löytyi myös). ;)

No olihan sinne sitten pakko päästä kurkistamaan sisällekin, utelias kun olen. Ja ai että miten hyvälle tuulelle sitä tulikaan jo ensimmäisen vilkaisun jälkeen! :D Tämä kauppa yllätti positiivisesti, sillä se oli laitettu niiiiin ihanan leikkisän, värikkään ja raikkaan näköiseksi! Sweden Shopissa on paljon Marimekkoa ja Iittalaa sekä monia muita skandinaavisia design-merkkejä ja kaikenlaista käyttötavaraa. Täytyy sanoa, että Marimekon omat myymälät jäävät houkuttelevuudessa auttamattomasti tämän paikan jalkoihin!

Toisella visiitilläni Sweden Shoppiin tapasin myymälän omistajan Patti'n ja hänen pienen tyttärensä, jonka nimi oli Pippi. :D Patti osti kaupan muutamia vuosia sitten ja laajensi valikoimaa enemmän skandinaaviseen suuntaan, otti mukaan enemmän designia ja toi paikkaan värikkyyttä ja eloa. Kaikki kunnia siis hänelle hienosti onnistuneesta työstä!

Muumi-mukeja! Tosin suomalaiselle hassu valikoima, kun mukaan ovat päässeet vain Tiuhti ja Viuhti, Hattivatit, Mörkö, Vilijonkka ja Muumimamma-lautanen. Suurin osa päähenkilöistä siis puuttuu, mutta toisaalta minunkin mielestä juuri tänne valitut mukit ovat parhaita kyseisestä sarjasta. Ehkä Muumipeikon olisi vielä voinut lisätä valikoimaan... ;)

Hinnat täällä ovat suurinpiirtein kaksin- tai kolminkertaiset Suomen hintoihin nähden, mutta on täällä positiivisia yllätyksiäkin. Pari Marimekon sekalaista mukia ostin meille kotoisuutta tuomaan, kun hintaa oli vain n. 7€ kipale. Tosin vitsailin jo myyjien kanssa että munhan täytyy tilata kotoa postitse kaikki mun Marimekon laukut ja muut, jotta vaikutan todella äveriäältä amerikkalaisten silmissä... :P Hauskaa on ollut myös se, etten ole oikeastaan koskaan ollut mikään suuri Marimekon tai Suomi-designin fani, mutta täällä ne luovat ympärille ehdottomasti sitä kaivattua kotoisuutta. Ja kun kalusteita olen yrittänyt etsiä meidän asuntoon, olen todennut kuinka skandinaavinen maku mulla oikeasti onkaan - suurin osa käytettynä myytävistä huonekaluista on mun mielestä jotenkin raskaita tai muuten vaan rumia. Yksinkertaisia selkeitä linjoja sen olla pitää! ;D

Muumi-kirjoja. Pitäisköhän aloittaa niitten kahlaaminen uudella kielellä? Mitenköhän esim. Ruttuvaari, Evakkosiili ja Hömelö on käännetty englanniksi? Päähenkilöitten nimet jo tiedänkin, kun joskus lukiossa pidettiin ryhmän kanssa englannin tunnilla esitelmä muumeista.

Kuten totesinkin, The Sweden Shop tarjoaa kaikkea mukavaa myös koti-ikävään. Koskaan ei ole Marie-keksit maistuneet kahvin kanssa niin hyville, kuin täällä (Starbucksin caramel macchiaton kanssa). Muuta valikoimaa ovat mm. näkkileipä, Ballerina-keksit, noitapilli-karkit, Ekströmsin ruusunmarjakeitto, Maraboun minttukrokantti-suklaa ja silli (se kyllä saa jäädäkin sinne hyllyyn!).

Eli jos mua haluaa ehdoin tahdoin hemmotella, voi pistää rahaa tilille ja laittaa viestiksi "Sweden Shopiin käytettäväksi"! ;D

Happy birthday to you!

Syntymäpäiviä menneeseen reiluun kuukauteen on mahtunut kahdet, Sarah'n ja Elisen. Molemmat ovat seminaarin opiskelijoita, Sarah viimeistä vuottaan ja Elise on minun laillani vasta aloittanut. Kaikkiin juhliin, joihin kutsu käy, on minun pakko päästä! Ei välttämättä sen takia että tuntisin sankarin niin hyvin tai koska haluan uteliaisuuttani päästä katsomaan miten amerikkalaiset juhlistavat merkkipäiviä... Tällä hetkellä on vain sanoinkuvaamattoman ihanaa päästä jonkun kotiin! Paikkaan, jossa on kalusteita, verhoja, tauluja, kirjoja ja muita elämisen merkkejä. Paikkaan jossa on ihmisiä irti arkisesta kouluympäristöstä ja luokkahuonetilanteista. Paikkaan jossa voi vain olla ja hengata. :) Samalla sitä tutustuu paremmin niihin ihmisiin, jotka päivittäin pyörivät ympäri koulua, ja saa hetken annoksen "kotoisuutta".

Janelle ja Christy jutustelemassa Sarah'n ja Lizzin kotona.

Alice, joka on lisäkseni se toinen ulkomaalainen seminaarissa tänä syksynä opintonsa aloittanut.

Synttärisankari Sarah kertoi meille lapsuutensa suosikkisadun Isadora-aasista (kyllä, Sarah'lla on varhaiskasvatuksen opintoja taustalla!) ;)

Kuukauden parhaat sekunnit

Haastoin itseni ja sain kuin sainkin koottua kasaan kuukauden parhaat sekunnit jokaiselta päivältä!

Ma 17.8. - Ajomatka lentokentältä kohti kampusta. Kaikki autosta nähty oli just niin kuin telkkarissa ja mun omissa kuvitelmissa. ;D

Ti 18.8. - Ystävälliset neuvot Targetiin ja se että jopa löysin sinne!

Ke 19.8. - Avajaistilaisuudessa tullut tunne että on todella tervetullut tähän yhteisöön!

To 20.8. - Kirkkaasti läpäisty English as a Second Language koe (vaikka menin sinne liki kaksi tuntia myöhässä!)

Pe 21.8. - Paulin ja MaryAnnin tapaaminen ja lahjoituksena saadut huonekalut.

La 22.8. - Seminaarin yhteinen retriitti ohjelmineen ja grillailuineen. Ja uusi tietokone!

Su 23.8. - Mielenkiintoinen convocation-tilaisuus.

Ma 24.8. - Vapaapäivä (aikaa nukkua!)

Ti 25.8. - Ensimmäiset oppitunnit.

Ke 26.8. - The Sweden Shopin löytäminen

To 27.8. - Lounastaminen muiden kansainvälisten kanssa ja mielenkiintoinen nuorisotyön tunti.

Pe 28.8. - Skype-puhelu kotiin.

La 29.8. - Shoppailupäivä keskustassa.

Su 30.8. - Nana Skypessä.

Ma 31.8. - Sain paljon käytännön asioita hoidettua (ja löysin lähimmän postin).

Ti 1.9. - Onnistuin luomaan tehokkaan lukusuunnitelman syksylle.

Ke 2.9. - Yritys löytää Walmart, päivän saaliina K-mart.

To 3.9. - Amyn hieno kuvashow-hartaus NT-tunnilla ja U2 lippujen ostaminen.

Pe 4.9. - Satu Skypessä.

La 5.9. - Mega-tehokas opiskelupäivä.

Su 6.9. - Sarah'n synttärit & Maija Skypessä.

Ma 7.9. - JoAnn käsityökaupassa vierailu.

Ti 8.9. - Mukava ja yhteistyökykyinen ryhmä Worship-tunnilla.

Ke 9.9. - Tehokas ajankäyttä kodin laittamisen, opiskelun ja helottavasta auringosta nauttimisen suhteen!

To 10.9. - Simon vierailu ja maukas lounas Tre Kronorissa!

Pe 11.9. - Leffa-ilta kämppiksen kanssa.

La 12.9. - Adam Claytonin (U2) tapaaminen kaupungilla!!!

Su 13.9. - U2 loistava keikka Soldier Fieldilla Alicen kanssa!!!

Ma 14.9. - Etnisten & kv. opiskelijoiden lounas.

Ti 15.9. - Ensimmäinen sukka kudottu ja varsin hilpeä professori Van Horn.

Ke 16.9. - Syksyn ensimmäinen tanssitunti: 80's dance party.

To 17.9. - Kv. opiskelijoiden toimiston herttainen Ann-Helen, jolta sain astioita ja työpöydän.

Se olis seitsemästoista päivä ny...

Heissan!

Tänään tuli täyteen kuukausi elämää Chicagossa, minkä kunniaksi ajattelin jotain tajunnanvirtaa tänne blogiinkin tulla sepostamaan. (Kello on siis kymmenen illalla, olin vielä nuorisotyön iltatunneilla ja kirjoitin loppuun projektin jonka juuri palautin, eli aivotoiminta voi olla vähän mitä on...)

Niin paljon on ehtinyt tapahtua ja kuviakin olisi ehkä miljoona, jotka haluaisin blogiin laittaa kunhan vain ehtisin. Olisi kerrottavaa kampuksesta, oppitunneista, muutamista ensimmäisen kuukauden aikana löytyneistä suosikkikohteista, keskustasta, Sarah'n synttäreistä, musiikista... Muutamia asioista aion kommentoida nyt ja noiden loppujen perään voitte sitten kysellä kommentti-kentässä, jos mitään ei ala kuulua. ;)

Muutama sananen opiskelusta. On ollut ihanaa huomata, miten mielenkiintoiset kurssit minulle on täksi syksyksi siunaantunut! Olen vain kolmella kurssilla (yhteensä 9 kredittiä, kv. opiskelijoiden minimi on 8), mikä on osoittautunut ihan hyväksi päätökseksi. Tarkoitukseni oli ottaa tämä syksy hieman rennommin, sillä asettautumisessa, arjen rytmin löytämisessä ja kulttuurishokissa tulee kuitenkin olemaan tekemistä koulun ohella. Lisäksi kaikki englanninkielinen lukeminen kaltaiselleni hitaalle lukijalle tulee joka tapauksessa viemään aimo annoksen vapaa-ajasta.

Syksyn kurssit ovat vapaasti suomennettuna "Johdatus nuorisotyöhön", "Kristillisen jumalanpalveluksen perusteet" ja "Johtajuus: kuinka varustaa maallikkoja seurakunnan kasvun edistämiseksi". Jokaisen kurssit professorit ovat osoittautuneet asiantuntijoiksi aloillaan, erittäin "jalat maassa" tyypeiksi sekä hyvällä huumorilla varustetuiksi. On hienoa, miten he todella osaavat haastaa meidän ajatteluamme ja käsityksiämme. Keskusteluja syntyy luennoilla jatkuvasti ja opetusmenetelmiä on useanlaisia. Kaikki tämä haastaa aivoja uudella tavalla ja yleensä oppituntien jälkeen olo on todella inspiroitunut! Usein luokassa tuleekin hetkiä jolloin mietin "olisipa se-ja-se täällä tänään, tässähän käsitellään juuri niitä asioita, joiden kanssa hän on työskennellyt/paininut tai joista hän on unelmoinut"...

Tässä tämän lukukauden kirja-satoa. Osa kirjoista vielä puuttuu, osan olen jo selättänyt!

Arjen pyörittäminen sujuu vaihtelevasti. Olen edelleen hieman eksyksissä ruokakaupassa, kun kaikki tarvittava ei välttämättä löydykään saman katon alta (tyyliin Prisma). Tai vaikka löytyisikin, et ehkä halua ostaa sitä juuri siitä kaupasta. Esimerkiksi "lähikauppa" Jewelin tuotteista ehdottomalla ei-listalle ovat päätyneet omenamehu (jonkun kanssa puhuin ennen tänne lähtöä esanssien käytöstä tuotteissa - tulkaapa maistamaan tätä litkua!) ja ranskalaiset perunat (Suomessa niissä on yleensä sentään jonkin verran enempi perunaa kuin rasvaa). Ehkä-listalle ovat päässeet kasvikset, joiden laatu on vähän tuurista kiinni. Aika paljon siis joutuu vielä hakemaan, mitä sitä oikein haluaisi ostaa ja valmistaa. Hassua kyllä, sitä tuntee itsensä oikein terveys-intoilijaksi kun täällä päin shoppailee. ;D

Tällä viikolla on alkanut myös ikävä ensimmäisen kerran kunnolla kolkutella mielessä. Paljon se johtuukin varmasti siitä, että vaikka olen tänne asettunut, en ole vielä kotiutunut. Olen melkoinen koti-ihminen siinä mielessä, että minulla täytyy olla se oma kolo, jonka saan laittaa mieleisekseni ja näköisekseni. Tällä paikalla on kyllä paljon enemmän potentiaalia kuin Santalan ensimmäisen vuoden rumalla sini-keltaisella huoneella, mutta niin paljon olisi vielä tehtävää. Kaipaan sitä että meillä olisi kalusteita! Olohuone on edelleen melko paljas ja mieli huutaa jatkuvasti sohvan, sohvapöydän, kirjahyllyn ja taulujen kaipuuta. Kun edes olkkarin saisi edustuskelpoiseksi, voisi ihmisiä kutsua kylään ja saisi hieman sosiaalista elämää ympärille. Noh, sainpahan ainakin kotoa-kotoa lähetyksenä "Koti on siellä missä sydänkin" tiskirätin, eli hieman on taas keittiötä täydennetty! ;D

Sosiaalisesti on myös haastavaa asettua täysin uuteen paikkaan. Kun mitään kontakteja kaupunkiin ei ollut ennestään, on kaikki ihmissuhteet luotava alusta alkaen uudestaan. Viime vuoden sosiaalisesti suht intensiivisen Hanko-elämän jälkeen on haastavaa alkaa rakentaa ihmissuhteita täysin nollasta, kun on nähnyt jo vaivaa ja saanut mahtavia ystäviä, joiden kanssa on päässyt todelliselle avoimmuuden tasolle. (Että Hangon perus-naiset, I miss you!) Mutta toisaalta odotan mielenkiinnolla uusien ystävyys-suhteiden syntymistä. Ei tässä ole varaa alkaa liian nostalgiseksi... (Määrittelimme tänään tunnilla nostalgia sanan: "toivoa että huominen toisi eilisen", enkä minä halua jäädä jumiin johonkin menneeseen vaan mennä eteen päin kohti uusia mielenkiintoisia juttuja. Eikä tämä tarkoita sitä, ettenkö tahtoisi ja voisi vaalia myös niitä jo ennestään luotuja ystävyyssuhteita!) ;)

Ensimmäinen Suomi-vieraskin minulla on täällä jo käynyt! Tai siis tutustahan tässä on kyse ja ei nyt välttämättä juuri mua tullut katsomaan... Mutta kuitenkin. :) Eli Santalan agentti Simo kävi IFFEC:in teologisen toimikunnan kokouksessa täällä Chicagossa ja ennätti samalla myös käydä lounastamassa ja jutustelemassa kanssani. Oli mukavaa puhua Suomea, nähdä tutut kasvot ja näyttää miten täällä nyt elellään (Simoa kun on osittain "syyttäminen" siitä että täällä tällä hetkellä olen). Ja levyllinen Fazerin sinistä on tietenkin aina mukavaa saada! ;D

Taustalla näkyy osa teologista seminaaria. Kuvan otti kultainen Guylla.

Ainiin - koiria minulla on tullut ikävä! Allia, Lenniä ja Sakua + ylipäätään muita hyväntuulisia lajinsa edustajia. Tällä viikolla olen kärsinyt vieroitusoireista. Piti oikein marssia PetSmart-liikkeeseen koira-fiilistelemään, mutta en tiedä auttoiko se paljoakaan. Maanantaina oli ollut Chicagon foxiyhdistyksen tapaaminen, mutta autottomana on aika mahdotonta päästä osavaltion pohjoisrajalle, joten en sitten siitäkään tullut mitään. Täytyy yrittää olla luova ja keksiä joku nokkela suunnitelma... ("Elämä ilman terrieriä on teeskentelyä" vai miten se OSTY:n paidan slogan menikään?) ;D

Noh, tässä tätä tajunnanvirtaa taas hetkeksi. Muistuttakaa mua että laittelen taas postia noista alussa mainitsemistani aiheista! ;)

Taj Mahal

The Foster Home sijaitsee rakennuksessa, jolla on opiskelijoiden keskuudessa varsin mahtipontinen nimi: Taj Mahal. Kaikki varmaan ovat kuulleet Taj Mahalin tarinan eli kuinka intialainen hallitsija Shah Jahan rakennutti 23 vuoden ajan tätä loisteliasta marmoripalatsia lahjaksi suosikki-vaimolleen. Valkoisen loisteliaan rakennuksen valmistusmateriaaleina ovat marmorin lisäksi muun muassa kristallit, safiirit ja jade. Taj Mahalia pidetäänkin yhtenä maailman kauneimmista arkkitehtuurin mestariteoksista.

Tässä on meidän Taj Mahal. Pienen kyselykierroksen jälkeen minulle selvisi, miksi meidän kotitalolla on kyseinen nimi. Kyse on ironiasta...

Meidän Taj on ruma ja ruskea. Se on vanha (vaikkakin ilmeisesti paremmassa kunnossa kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten). Taj'n lattiat ovat vinot ja ne natisevat kuuluvasti jokaisella askeleella. Yhdessä ainoassa asunnossa on kunnon lankkulattiat ja muut saavat tyytyä ruskeisiin kokolattiamattoihin. Meidän olohuoneessa ei ole minkäänlaista valmiutta kattolampun asentamiseen. Sähkölaitteiden kanssa on oltava tarkkana, ettei polta talon sulakkeita. Ja kaikkien on koettava Taj'ssa asuminen - vanhempina ja viisaampina opiskelijoina voi sitten yrittää päästä vaikka johonkin uudempaan taloon asumaan... ;)

Keskimmäisen kerroksen ikkunat ovat meidän. Minun huoneeni on vaahteranlehtien takana, olohuone on kulmassa ja Janellen ikkuna oikealla.

Talon toinen pääty ja mielenkiintoiset piuhaviritelmät (ihan iskää varten taas ikuistettu). Tällä Christianan puolella katua on kaksi rappua, joissa on lähinnä yksiöitä.

Takapihan näkymää. Asukkaitten mieltymykset ovat jakaantuneet aika hyvin kahtia: toiset käyttävät lähinnä takaovia ja -rappuja, minä ja muutamat muut taas olemme perinteisten rappukäytävien kannattajia. (Ajatus pimeästä takapihasta ja rotista ei vaan jaksa houkuttaa! Olin jo säikähtää kuoliaaksi, kun takapihan roskiksessa oli orava kun vein sinne roskia...)

Tosiaan, niitä rottiahan ei pitäisi hirveästi olla näitten myrkytyslappujen mukaan. Mutta olen minä jo yhden nähnyt! ("Katsos, kaksi oravaa juoksee tien yli! Kylläpäs tolla toisella on ruma häntä... Kääks! Ja yäks!" :/ ) Ei kyllä ollut meidän pihalla - onneksi...

Mystinen ovikellopuhelinlaite, jota en vieläkään osaa käyttää. Ja kutsu Taj Mahalin "tutustu naapureihisi" juhliin.

Meidän alaeteisestä. Maassa oleva mainoslehtisten sekamelska ei valitettavasti mahtunut kuvaan. Lattia oli kesän ajalta vuorattu sekalaiseen mainospostiin, jota me talon naiset kauhistelimme heti ensimmäisellä viikolla. Joku päivä jollain oli sitten palanut käämit ja koko eteinen oli puhdistettu KAIKESTA epämääräisestä paperitavarasta. Ja tällä viikolla eteiseen ilmestyi pahvilaatikko, johon postinkantajan on määrä tiputtaa kaikki mainosposti... ;) Mehän emme tosiaan saa mitään mainoksia omiin pieniin postilokeroihimme, joten kaikki talolle tarkotetut mainokset vain jätetään eteiseen, josta jokainen voi sitten poimia itselleen mieluisimmat mainokset.

Mainitsinko jo että tämä talo on ruma ja vanha? ;) Kuvat eivät todellakaan paljasta koko totuutta. Täytyy joku päivä ottaa kunnon sarja kuvia kaikista rumista yksityiskohdista... Mutta en minä kuitenkaan valita! Jollain tapaa tämän talon kuuluukin olla juuri tällainen ja kaikki rumat yksityiskohdat tekevät siitä juuri niin kiehtovan ja persoonallisen, kuin se nyt on. Se että naapurit ovat tuttuja ja mukavia (eivätkä harrasta randomia parveke-oksentelua kuten Hangossa, heh heh...) tuo heti kivemman fiiliksen asumiseen.

Tässä sitten pari kuvaa toisen viikon sunnuntain Get to know your neighbours -partysta. Varastosta löytyi ulkopeli, grilli ja pöytiä. Muuten juhla toimi nyyttäriperiaatteella. Miehet grillailivat (taas) maukkaita hampurilaisia ja oli kiva tutustua sekalaiseen sakkiin, joka Taj'ta asuttaa.

Christianan puolen asukkaita. Suurimman osan nimet ovat vielä aivan hakusessa... :P

Tässä ovat Tyler (meidän rappu, alakerta), Alice (mun lisäksi toinen opinnot aloittanut ulkomaalainen - syntyjään skotti joka on kuitenkin asunut Tukholmassa edeltävät 6,5 vuotta) ja Daniel (myöskin Ruotsista kotoisin, asuu jenkkivaimonsa kanssa meidän rakennuksessa vaikka kumpikaan ei varsinaisesti ole teologian opiskelija). Tylerin vaimo Erin leipoo maailman PARHAITA M&M's pikkuleipiä!!! Ja aina kun meidän tekee mieli hyviä pikkuleipiä, voimme vain mainita asiasta hänelle - Erin kun tykkää leipoa mutta ei halua syödä kaikkea itse. Aika hyvä diili ainakin mun mielestä... :P

Tässä siis The Taj pähkinänkuoressa. Odotan mielenkiinnolla, millaiset seuraavat kaksi vuotta tulevat olemaan tässä ruskeassa tiilisessä palatsissa! ;D

The Foster Home (part 2)

Tässäpä hieman lisää kuvia meiltä kotoa. Kalusteita on edelleen vähän ja Skypessä jutellessa kuulee itsekin, kuinka täällä mun huoneessa kaikuu. En ole ottanut kalustamista ensimmäiseksi huolenaiheekseni, sillä kyllä tällä tämänhetkisellä varustelulla ihan pärjää (ainakin niin kauan kun ei kutsu vieraita kylään). ;)

Tässä näkymää olohuoneen ikkunasta Fosterille itään päin.

Ja tässä samasta ikkunasta Fosteria lännen suuntaan. Huomaa Subway kadun kulmalla (ja vastapäätä sitä, meidän puolelta katua löytyy Shellin huoltsikka).

Minun ikkunastani Christianalle. Tämä ikkuna tarjoaa usein jännittävän näköalan, kun seuraan saavatko ihmiset autojaan taskuparkista pois. ;) Täkäläiset ovat ihan älyttömiä parkkeeraamaan (yksikin päivä eräälle autolle oli jätetty about 5cm tilaa kumpaankin päähän - ja silti se kuski sai autonsa pois siitä kolosta!). Tämä saattaa olla yksi syy ihan superlommoisiin autoihin...

Tässä vielä iltanäkymää olohuoneesta. Aivan meitä vastapäätä (kuvassa oikealla) on ihana pieni suklaapuoti (tai kahvila). Olen vannottanut itseäni, etten saa alkaa vakioasiakkaaksi... Hauska yksityiskohta: kahvilan pitäjän miesystävä on nimeltään Crunch. :P (Like the sound "cruch"? - Yea!)

Tässä jotain poliisi-actionia kadulta (äitin kauhuksi, heh heh).

Kämppikseni Janellen pastorin vanhemmat Paul ja MaryAnn asuvat Chicagossa. Saimme heidän ystävältään pari huonekalua lahjoituksena, jonka lisäksi Janelle osti vielä itselleen tältä naiselta oikeastaan koko makuuhuoneensa kaluston. Tässä Janelle ja Paul mittailevat sängyn paikkaa.

Paul ja MaryAnn myös lainasivat meille pienen keittiönpöydän ja ohjaajatuolit. Minulla on kovassa harkinnassa, millaiset nimilaput askartelisin tuolien selkänojiin. (Quentin Tarantino on vahva nimiehdokas...) ;)

Näkymää olohuoneeseen sen jälkeen, kun ahkera joukko opiskelijakavereita oli roudannut ensimmäisiä hankintojamme kotiimme. Kulmassa oleva tummanruskea jalkalamppu (varjostin maassa) oli minun valintani meille ilmaiseksi tarjottavista kalusteista.

Saimme myös tosiaan ilmaiset viherkasvit convocation-tilaisuudesta. Foxifoorumin viherpeukalot antoivatkin minulle jo hyvät vinkit kasvien hengissäpitoon - saa nähdä miten onnistun... (Ja kulmasta pilkottaa uusi, ihana läppärini - Suuren Suuret kiitokset kaikille sukulaisille jotka tukivat lähtökassaani. Oma tietokone helpottaa huomattavasti tätä yhteydenpitoa kotimaahan!)

Seuraavassa postissani taidankin sitten raottaa teille vähän Taj Mahalin salaisuuksia... ;D