Kurssikooste 2/3

Ja kurssikooste jatkuu johtajuus-kurssilla eli kuvaavammalta nimeltään Leadership: Empowering Laity for Church Growth. Nyt kun mietin ensimmäistä tekstiä, pohdin kuitenkin josko tämä sittenkin oli suosikkikurssini. Kertoo siis hyvää molempien kurssien laadusta. :)

Tätä kurssia pitivät kaksi professoria, herrat Rah ja Carlsson. Ensimmäinen evankelioinnin ja seurakunnan kasvun erityisosaaja ja jälkimmäinen käytännöllisen teologian ja kaikenlaisen seurakuntatyön konkari. Tällä kurssilla erilaiset taustat, kokemukset, opinnot ja opiskelijat sulautuivat mukavasti yhteen ja keskustelu oli todella rakentavaa. Mieleenpainuvimmat hetket olivat varmasti ns. virhe-oppitunnit, joilla jompi kumpi professoreista jakoi jonkin vaikean hetken käytännön työstä ja keskustelimme näiden skenaarioiden läpi siitä, miten tilanteessa toimittiin, miten olisi ehkä kannattanut toimia, mikä oli lopputulos kaikkien osapuolten elämässä ja miten tästä viisastuttiin jatkossa. Kurssi pysyi koko syksyn hyvin maanläheisenä ja professorien avoimmuus ja rohkeus tunnistaa oma pienuutensa oli hyvin kannustavaa. Ehkä seurakuntatyöstä voikin selvitä hengissä ja jotenkin järjissään? ;)

Syksyn aikana monet käsitteet (ja pahoittelut taas tästä väärällä kielellä kirjoittamisesta, mutta en ole koskaan ollut sujuva tulkkaamaan tähän suuntaan, enkä edes tiedä onko näille käsitteille vielä väännetty virallisia suomennoksia...) kuten "systems thinking" tai "primary & secondary culture" ovat tulleet niin tutuiksi, että ne ovat seuranneet vapaa-ajan keskusteluihin ja harrastuksiin asti. Meidän kovin lineaarista ajattelua on haastettu ja uusia ajatusmalleja etsitty ja tutkailtu yhdessä.

Yksi kurssin tehtävistä oli valmistaa puolen tunnin mittainen työpaja tavallisille seurakuntalaisille yhdestä aiheesta kuuden teeman joukosta. Meidän ryhmämme oli seurakunnanistutustiimi, joiden tuli pitää työpaja johtajuuden rakenteesta ja hierarkiasta uudessa seurakunnassa, joka sisälsi paljon ihmisiä joilla oli huonoja kokemuksia perinteisistä seurakunnista - eli haastetta kerrakseen! Tämä työskentelyprosessi opetti taas paljon uutta varsin pienistä piireistä kotoisin olevalle, että huh huh! Opetti paljon uutta ja erilaisia ajatusmalleja, mutta myös arvostamaan sitä helppoutta jolla tietyt asiat omassa kirkkokunnassa rullaavat. Erityisen mielenkiintoista oli tutustua Covenant kirkkokunnan seurakunnanistutus-strategian yksityiskohtiin ja periaatteisiin (esim. kunhan istutus täyttää tietyt vaadittavat kasvukriteerit, kirkkokunta maksaa pastorin kahden ensimmäisen vuoden palkan - aika hieno kädenojennus!).

Työpajan valmistelua kirjastossa. Julio ja "seurakuntamme pastori" Catherine pohtimassa esityksen yksityiskohtia.

Mac-miehet Nick ja Brad kirjasivat ideat ylös puheenvuorojaan varten, sillä heille lankesi suurin opetusvastuu työpajan toteuttamisessa. Tällainen ryhmätyöskentely oli myös uutta, sillä harvoinpa sitä on ollut kouluprojekteja, jotka vaatisivat tässä määrin työskentelyä oppituntien ulkopuolella. Mutta kivan ryhmän kanssa oli kiva tavata. :)

Työpajan aluksi kaikille osallistujille oli tarjolla Dunkin Donuts -herkkuja sekä appelsiinimehua. Ja tietenkin kaikki ryhmän piikkiin. Mitä sitä ei tekisi hyvän arvosanan eteen? ;)

Porukkaa pikku hiljaa valumassa sisälle luokkaan. Jokaisen ryhmän työpajoihin oli selkeästi panostettu ja vaivaa nähty todella paljon. Eräätkin ryhmät saattoivat jakaa parikymmentä sivua työpaja-materiaalia, joka oli luonnollisesti kaikki itse kirjoitettu ja koottu lukuisista lähteistä. Ja hauska viimeinen silaus työpajoille oli se, että kaikki luontevasti "näyttelivät" oman osansa parhaan kykynsä mukaan, oli ryhmä sitten olevinaan megakirkon pienryhmätiimi tai taloudellisia neuvoja antava konsulttifirma. Myös luokkalaiset osasivat ottaa aina tavallisen seurakuntalaisen roolin ja nostaa esiin kysymyksiä, joita esittävä ryhmä todellisissa tilanteissa saattaisi kohdata. Hienoa heittäytymistä! :)

On tässä opintojen ohella tapahtunut myös muuta mukavaa, toki niistä kertominen jäi viime kuussa vähän vähemmälle.

Kiitospäivä eli ameriikkalaisittain Thanksgiving oli todella mukava kokemus. Jo alkusyksystä asti tuntui että kaikki hössöttivät kiitospäivän takia todella paljon ja tekivät jos minkälaisia matkasuunnitelmia. Osoittautuikin todeksi, että amerikkalaisille kiitospäivä on ehkä vuoden juhlista se kaikkein tärkein, jolloin jokainen kokoontuu perheen ja läheisten kanssa yhteen koko viikonlopuksi. Juhlan suureen suosioon on varmasti osaksi syynä se, ettei se ole sidottu mihinkään tiettyyn uskontoon, kuten suurin osa muista juhlista. Ja mielenkiintoista on myös se, että vuoden tärkein juhla on myös vähiten kaupallinen, jos ei ruoan suurta määrää lasketa. Kaikkiin muihin juhliin myydään valtavasti oheiskrääsää, mutta ei kiitospäivään. Toki jokseenkin tuore ilmiö tuntuu olevan kiitospäivän jälkeinen jättiale, black friday. Ilmeisesti tarjoukset ovat kyseisen perjantain aikana niin hyviä, että ihmiset eivät voi olla jonottamatta puolta vuorokautta kauppojen edessä päästäkseen käsiksi mega-aleihin. Tämä villitys tuntuu jatkuvan koko viikonlopun ja vielä maanantainakin, kun koittaa cyber monday ja nettikauppojen makoisat tarjoukset. Ilmeisesti viime vuonna kolme Wal-Martin työntekijää kuoli, kun suuret ihmismassat rynnivät yhtä aikaa sisään ovista... Onneksi suurin osa tutuista tuntui pitävän koko hässäkkää sulana hulluutena, mutta toki porukkaa on joka lähtöön.

Kiitospäivää edeltävällä viikolla yliopiston ruokala "Ara" järjesti vuosittaisen juhlaillallisen, jolla tarjoiltiin kaikkia perinteisiä kiitospäivän herkkuja.

Hyvää oli (vaikka silmäpussit ovatkin melkoiset kolmen päivän vollottamisputken jäljiltä)... Tuntui kuin olisi saanut jonkinlaisen esi-joulun, kun kalkkunaa, perunamuusia ja muuta hyvää lapettiin lautaset pullolleen.

Lizzi on kiitospäiväruoan suuri ystävä, samoin Ruotsista käymään tullut edellisen kahden vuoden opiskelija Sara. Hänen kanssaan sainkin jutskailla hetken aikaa kulttuurishokista ja muusta sopeutumisesta, mikä oli erittäin hyvä kokemus.

En ole koskaan nähnyt kenenkään olevan niin innoissaan ruosta, kuin mitä Erin oli tästä päivällisestä! "Stuffing!!!" :D

Nam nam... (Paitsi ihme munakoisohässäkät... Yleensä rakastan munakoisoja, mutta näiden valmistamiseen olisi voitu käyttää hieman enemmän aikaa ja vaivaa.) Kalkkunaa, muusia, papuja, munakoisoa, bataattia, täytettä, kastiketta, sämpylöitä, juustokakkuja, kurpitsapiiraita ja mitä vielä... :D

Aran muovisen ruokailuvälineet eivät kestäneet mun ja hyvin kypsäksi paistetun kalkkunan taistelua... Kaksi haarukkaa koki kovan kohtalon ja tytöillä oli hauskaa, kun muovinpalaset halkoivat ilmaa vähän väliä. Kolmas haarukka vihdoin kesti, mutta olisikin ollut surullista jos se olisi haljennut kurpitsapiiraan kovuuteen...