Jos mua hiukkasen onnistaa, niin uuden ystävän saan...

Kun sanon päivää, hän sanoo esimerkiksi "God dag", "Hello" tai "Konnichiwa"!

North Parkissa meitä on sekalainen joukko kansainvälisiä opiskelijoita. Toiset ovat jo jokseenkin amerikkalaistuneet täällä vietettyjen vuosien takia, toiset taas vielä aivan kulttuurishokin pyörteissä (lähinnä siis minä, heh heh). Jotkut ovat kaukaa, toiset läheltä. Meitä on Afrikasta, Aasiasta, Euroopasta, etelä-Amerikasta ja Alaskasta (vaikkakin Alaska on osa Yhdysvaltoja, se on niin oma maailmansa että me laskemme heidätkin meidän kansainvälisten joukkoon). Kv opiskelijoitten tapaamisia on ollut tähän mennessä erilaisilla kokoonpanoilla jo neljä, joista viimeisin oli eilen. Vietimme ihanaa Brunssia Lizzin ja Sarah'n kotona suunnitellen samalla tulevan vuoden toimintaa. Paikalla meitä ei ollut kuin ehkä puolet koko porukasta, mutta toisaalta se takasi hyvin sen, että jokaisen ehdotukset tulivat kuulluiksi. Aiomme tuoda hieman kansainvälistä häivähdystä seminaarin eri tilaisuuksiin ja elämään ylipäätään mm. Lucian päivän juhlistamisella ja muilla pienillä tempauksilla.

Alice, Yasu, Lina, Oscar, Mark ja Lizzi vaihtavat kuulumisia keittiössä.

Aamiaispöytä herkkuja täynnä.

Yasu valmistaa munakasta sipulilla ja tomaatilla höystettynä. Oli kyllä hyvää, vaikkei todellakaan kuulu mun vakio aamiaisrepertuaariin...

Tässä sitten koko paikalla ollut joukkio: oppilaskunnan kv. opiskelijoitten vastuuhenkilö Mark (amerikkalainen, kiinasta tänne muuttaneet vanhemmat), Oscar (Ruotsista), Lina (edellisen puoliso, myöskin Ruotsista), Alice (alkujaan Skotlannista mutta tänne päätynyt Saksan ja Ruotsin kautta), Lizzi (Skotlanti), minä ja Yasu (Japanista mutta asunut myöskin Englannissa).

On ihanaa, että löytyy ihmisiä jotka myös ovat muukalaisia tässä kulttuurissa. Meillä onkin tavoitteena, että voisimme yhdessä juhlia erilaisia kulttuureja ja myöskin jakaa turhautumista vieraassa kulttuurissa asumisesta. Olenkin jo saanut omaan kulttuurishokkiini (mistä voisin postittaa aivan oman tekstinsä) apua muilta, kun esimerkiksi Yasu lainasi minulle kulttuurishokin käsittelystä kertovan hyvän kirjan. Opus onkin ilmeisesti pakollinen luettava kaikille, jotka seminaarissa käyvät kurssin kulttuurien välisestä kommunikaatiosta.

Olen päässyt opettamaan Suomen muutamaan otteeseen eri ihmisille, mutta joka kerta opetettavat lauseet ovat olleet ihan kummallisia (kaverini ovat siis pyytäneet että opetan heille sen ja sen lauseen suomeksi, joten kummallisesta opettajasta sisältö ei ole johtunut). ;) Esimerkiksi eilen aamiaisella kävin läpi, mikä ero on lauseilla "Ei saa peittää" ja "Ei saa pettää" - ruotsalaiset kun olivat oppineet ensimmäisen lauseen pattereissa olevista tarroista, mutta lausuivat sen jälkimmäisellä tavalla. Oli kieltämättä hauskaa kuunnella, kun yht äkkiä huoneellinen ihmisiä yritti lausua "peittää, peittää"! :)

Odotan innolla, mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä tuleva kansainvälinen vuosi pitää sisällään!