City of Blinding Lights

Terve taasen!

Chicago-sepustukset jatkukoon muutamalla upealla illalla, joita viime kuuhun mahtui. Ilta-aikaan keskusta on mahtavan näköinen kaikkine pilvenpiirtäjineen ja valoineen. Minulle tämä on City of Blinding Lights (viitaten U2:n samannimiseen biisiin), vaikkakin alkuperäinen kappale kertoo New Yorkista... Vertigo-kiertueen vuonna 2005 kuvattu konserttitaltiointi kuvattiin Chicagossa ja tämä kappale aloittaa kyseisen keikan, joten minulle siitä on jäänyt ikuinen assosiaatio Chicagoon.

City of Blinding Lights tuli kuultua myös livenä kolmisen viikkoa sitten, kun U2 pyörähti kahden keikan verran Chicagossa. Tänne muuttamisen jälkeen lippujen hankkiminen toiseen konserttiin oli ensimmäisiä tavoitteitani ja nettisivu Craigslistin avulla se vihdoin onnistui ihan kohtuuhintaan. Suostuttelin seurakseni Alicen - hänet, joka oli myös Göteborgissa samalla keikalla kanssani, joskaan silloin emme kumpikaan vielä tunteneet toisiamme ja tienneet, että opiskelisimme samassa opinahjossa kolmen viikon kuluttua keikasta. ;D

Tämä viikonloppu oli ensimmäinen ikimuistoinen viikonloppu tällä mantereella. Lauantaina keskustassa käppäillessäni satuin nimittäin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, ja muutaman tuhannen ihmisen joukosta minä olin yksi niistä joka tapasi U2:n basistin Adam Claytonin kasvotusten ja sain nimmarinkin! Sen jälkeen oli kyllä hieman epätodellinen olo, mutta naama kuin Hangon keksi... ;D Ja sunnuntain keikka ylsi anniltaan jopa yli Göteborgin (joka voittaa kuitenkin eturivin paikkojen takia). Sain kuulla yhden suosikeistani yhtyeen yli 30 vuoden tuotannosta, Stay (Far away, so close) akustisena. Keikan ehdoton herkkupala oli vanhan Your Blue Room:in historiallinen ensiesitys, ja kaupan päälle saatiin vielä säkeistö Amazing Gracea.

Bono kyseli yleisöltä, mitä tykkäämme heidän avaruusromustaan? Ja minähän tykkäsin, nyt kun sen jopa näki kunnolla (toisin kuin Ruotsissa, jossa oli käytännössä sen sisällä).

Paikalla oli hieman enemmän väkeä kuin Ruotsissa, tällä kertaa 65 000 henkilöä. Sijaintina Soldier Field stadion.

Toinen häikäisevän ihana ilta koettiin viikko keikan jälkeen, kun teologisen seminaarin oppilaskunta vei meidät Wendella nimisen firman risteilylle Chicago-joelle. Seura oli mitä mukavinta ja kyllä siellä tuli opittuakin yhtä jos toista kaupungista. Nyt osaan nimetä monia pilvenpiirtäjiä, kertoa mitkä pari hassua kohdetta selvisivät suuresta Chicagon palosta ja millä valtavalla rakennuksella on ollut kokonsa takia jopa oma postinumero. Saimme myös kauhistella Trump Towerin (kyllä, sen hassuista hiuksistaan tunnetun Donald-sedän rakennus) ensi vuonna valmistuvien asuntojen hintoja. Aika paljon pitäis lotossa voittaa, jos haluais asettua Magnificent Milen ja Chicago-joen risteykseen asumaan...

Paattimatka keski puolitoista tuntia, mutta ajoitus ei olisi voinut olla parempi! Kiersimme Chicago-joella vielä, kun oli suht valoisaa ja näki kummastella rakennuksia paremmin, ja siirryimme Michigan-järvelle juuri kun illan pimeys laskeutui Chicagon ylle. Oli UPEAA katsella kaupungin öistä rantaviivaa järven selältä käsin...

Ensimmäinen yhteinen kämppiskuva Janellen kanssa.

Kaupunkia joelta käsin kuvattuna.

Maissitalot. (Kuka muistaa, missä lähiaikoina ilmestyneessä elokuvassa nämä ovat tapahtumapaikkana?) ;)

Välistä siintää Willis Tower (entinen Sears Tower), maailman neljänneksi korkein rakennus.

Kuvasta nähtävillä, kuinka chicagolaiset odottivat innolla 2016 olympialaisten isäntäkaupungin julistamista. Tässä vaiheessa jäljellä 14 vuorokautta...

Maailmanpyörä Navy Pier'lla.

Ja tässä vielä rantaviiva järveltä käsin katsottuna.

Että tällaisia ovat tämän kaupungin sokaisevat valot. Mitäs pidätte? ;D