Perillä ollaan!

Hello kaikki!

Perilla ollaan! Saavuin Chicagoon maanantaina iltapaivalla paikallista aikaa (22.00 Suomen aikaa) ja matkalaukutkaan eivat tehneet mitaan omia reissujaan muille kentille. Koulun puolesta minua ja erasta japanilaista oppilasta oli vastassa Ty, joka heitti meidat koulun pakulla kampukselle. Asunnossani minua odotti yksi yksinainen sanky, joten kalustaminen ja paikan kotoisaksi saattaminen taitaa olla yksi seuraavista tehtavista. Kavelin viela hieman ympari kampusta, mutta aika pian nukkumatti kutsui hoyhensaarille...

12,5 tunnin keveitten younien jalkeen herasin jo virkeammalla mielella uuteen paivaan. Taistelin hetken suihkun kanssa, kunnes vihdoin keksin, miten se toimii. Myohemmin paivalla kampuksella harhailtuani loysin pienen ulos pystytetyn infopisteen, josta minulle neuvottiin, miten paasta johonkin vahan isompaan markettiin (kotiin kun pitaisi ostaa aivan kaikki siivousvalineista henkareihin ja tietenkin ruokaan). Reissu Targetiin ja takaisin kestikin miltei kolme tuntia... Hieman eri asia, kuin 2 kilsan paassa oleva Prisma. ;) Taytyy tutustua autollisiin opiskelijoihin, niin kaupassakayntikin muuttuu hieman nopeammaksi, helpommaksi ja halvemmaksi.

Tanaan onkin ollut orientaatiota monen tunnin edesta. Tietoa tulee jatkuvasti niin paljon, etta jos 5% niista muistuu mieleen myohemmin, olen suht tyytyvainen... ;) Koko paiva on oikeastaan mennyt teologisen seminaarin oppilaitten kanssa ja niin tulee varmaan menemaan loppu viikkokin. Tanaan oli myos worship (lyhyt jumis, "chapel" tulee sitten olemaan ilmeisesti enemman Santalan kappelitunnin kaltainen), joka oli todella hieno kokemus. Taman jalkeen meita odotti yhteinen barbeque (tosin sisalla, kun ulkona satoi) ja poydat sen kun notkuivat kaikkea hyvaa. Puheen sorina oli ihan mieleton, kun opiskelijat ja henkilokunta perheineen tutustuivat toisiinsa hampurilaisten ja hot dogien aarella. ;)

Yksi mahtavimmista puolista naiden paivien aikana on ollut ihmisten avoimmuus ja into ottaa kontaktia muihin. (Kylla, tiedan etta se on tassa kulttuurissa erittain pinnallista ja ihmiset sanovat paljon asioita, joita he eivat tarkoita... Mutta mieluummin niin etta minulle tullaan jatkuvasti juttelemaan, kuin se ettei kukaan puhuisi ekaan kolmeen kuukauteen mitaan!) Missa tahansa joku seminaarin opiskelija tulee vastaan, han vahintaan tervehtii iloisesti mutta tulee erittain usein myos juttelemaan ja tutustumaan paremmin. Nimien opettelu vie puolin ja toisin aikansa, mutta kylla jo yhden paivan perusteella muistan varmaan 10-15 opiskelijan nimet. Tosin kotipaikkakunnat ja asuntojen sijainnit kampuksella menevat viela tahan kategoriaan, jota saa kysella uudelleen ja uudelleen, ennen kuin ne oppii muistamaan. Mutta kaiken kaikkiaan todella kiva fiilis yliopistoelaman alusta. Hirmuisesti paljon on viela tehtavaa ja muistettavaa, mutta eikohan tama tasta...

Kuvia pistan taas tanne, kunhan saan sen oman koneen hommattua. Saa nahda, kayko se ostosreissu Targetia nopeammin...

Haleja kaikille kotipuoleen! Take care! :D