Läksiäisiä

Viimeiset Suomi-viikot ovat koostuneet monenmoisista läksiäisistä. Olen kovasti yrittänyt tavata kavereita ja sukulaisia vielä ennen tätä vähän pidempää reissua, jolle olen suuntaamassa. Kaikkien kanssa aikataulut eivät ole valitettavasti käyneet yksiin, mutta melko hyvin tässä on ehtinyt yhtä sun toista ystävää nähdä.

Aivan ensiksi koolle kutsuttiin sukua epävirallisille valmistujaisille/synttäreille/läksiäisille. Makkaraa, lettuja, kakkua - ei mitään sen kummempaa. Junnuliigallinen pikkuserkkuja viihdytti toisiaan takapihalla rokaten, pelaten "kuusikkoa" (vai oliko se "muusikkoa"?) ja muuten vaan ympäriinsä juosten. ;) Hienoa oli myös, että kaikki isovanhemmat jaksoivat vielä tulla paikalle!

Seuraavana päivänä vielä Cukurssit ennättivät rääppiäisiin - jätte kiva! Minäkin sain sivuosaroolin Melissan ja Matiaksen näytelmissä jäähaltijattarena tai jonain vastaavana... ;)

Hieman erilainen läksiäis-seremonia koitti seuraavaksi, kun matkasimme Maijan, Sintun ja Johannan kanssa Ruotsiin Göteborgiin U2:n keikalle. Tätä reissua olikin odotettu ja se lunasti kaikki toiveet, joita siihen oli ladattu. Seura oli loistavaa ja reippaalla extreme-hengellä saimme jonotettua itsellemme eturivin paikat (suoraan The Edgen edestä!!) uskomattoman hienolle keikalle! Näihin juhlallisuuksiin osallistui vaatimattomasti myös 60 000 muuta henkilöä. ;)




Saimme Maijan kanssa vieraaksemme myös Hangon "perus-naiset" Nanan ja Sadun (tosin ilman perus-Annaa, snif...)! Oli ihanaa nähdä Santalan sydänystäviä, vaikka aikaa olikin aivan liian vähän. Radikaalein muutos tässä lähdössä tuleekin varmaan olemaan se, että nämä ystävät eivät enää ole samalla luokalla ja välimatkaakin tulee olemaan enemmän kuin puoli kilometriä. Oli kuitenkin ihanaa viettää aikaa yhdessä ja Sadun lahjoittama postikortti pääsee ihan varmasti matkalaukkuun mukaan! :D


Alkuperäisten Lahti-kaverien näkemisestä tulikin sitten hieman tynkä, kun aikataulut tekivät tepposia itse kullekin. Sisarukset Örtengren edustivat kuitenkin hienosti muuta populaa ja thai-ruoka oli hyvää!! Tuli muuten todettua, että vanha kaveripiiri on jakaantunut aika hyvin Helsinkiin, Tampereelle tai Turkuun. Tekeepähän helpommaksi kyläilyn, kun ei kovasti tuota enempää olla hajaannuttu.

Perjantaina 14.8. piti vielä päästä "Suoppariin" mummille ja papalle. :) Koolla oli edustettuna koko sekalainen suomiruotsiamerikkaisrael-kirjo kansallisuuksia, yksi niistä syistä, miksi veri vetää katsomaan suurta maailmaa. Skypen ihmeellinen maailma toi samaan huoneeseen myös sen Ruotsin jaoston, jota harvemmin tapaa. Seuraavan kerran se olen varmaan minä, joka saan näytön välityksellä jutustella muulle suvulle...




Tämän jälkeen edessä on vielä muutaman kaverin tapaaminen ja sunnuntainen matkaansiunaus seurakunnassa. Viikonloppu tuleekin täyttymään pakkailusta, viimehetken panikoinnista ja perheen kanssa vietetystä ajasta. :) Ja maanantaina aamutuimaan alkaa lentomatka kohti Chicagoa. Hih, kyllä se alkaa jo pikkuhiljaa jänskättämään... :)

Ps. Myös näitä tyyppejä taitaa tulla reissussa ikävä...


Pps. Jos harkitset joskus blogin kirjoittamista runsaalla kuvamateriaalilla höystettynä, älä valitse Blogspottia palvelun tarjoajaksi. Olipahan hankalaa pelata kaikkien näitten kuvien kanssa... :/