Kiekkohuumaa

Laitetaanpas nyt muutama sananen vielä helmikuun tapahtumista... :) Eli kun saavuin takaisin tänne Suomesta, eipä aikaakaan kun Vancouverin talviolympialaiset alkoivat. Hieman piti aluksi jännittää, missä sitä kuningaslajia eli jääkiekkoa pääsisi seuraamaan, kun ei näissä täkäläisissä ole niin paljon kiekkohulluja. Amerikkalaisille (tai ainakin enemmistölle chicagolaisista) ensiksi tulevat amerikkalainen jalkapallo ja baseball, sitten vasta koripallot, jääkiekot ja muut lajit. Tosin kyllähän Chicago on verrattaen ihan hyvä kiekkokaupunki, onhan meillä täällä hieno Blackhawksien United Center ja Blackhawksien kausikin on ollut hieno (hyvä Antti Niemi!). ;)

Ensimmäisen viikon pienemmät pelit tyydyin kuuntelemaan Ylen nettiradiosta, tänne kun ei näytetty Yle Areenan tai muitakaan Eurovision kiekkolähetyksiä ja amerikkalaiset mediat eivät niitä nettiin laittaneet. Kun tärkeämmät pelit lähestyivät, apu löytyi kanadalaisista - totta kai! Dekkerin perhe kutsui minut katsomaan ensimmäistä USA - Kanada peliä ja suostuin sillä ehdolla että saan jäädä katsomaan sen jälkeen tulevan Suomi - Ruotsi pelin. Täällähän kelpasi sen puoleen katsoa, että kaikki Vancouverin lähetykset tulivat meillä iltapäivä neljän ja puolenyön välillä, joten kerrankin siitä ei tarvinut murehtia. (Santala-aikaan koettiin sekin että aamuyöllä puoli kolmelta ajettiin opistolle katsomaan Kanadasta suorana tulevia pelejä...)

Seurassa ei ainakaan ollut valitettavaa! Minä istuin Dekkerien sohvalla kaksi viikkoa sinivalkoisissa vaatteissa, mm. uudessa super upeessa Mikko Koivu pelipaidassa (!), ja Jim ja Christine uskollisesti verhoutuivat puna-valkoisiin vaahteranlehdin koristeltuihin Kanada-vermeisiin. Toki sen ensimmäisen yhteisen peli-illan tulokset olivat kummallekin joukkueelle masentavat, mistä sitten yhdessä yritettiin toipua seuraaviin peleihin.

Olympialaisten aikaan taisin nukkua useampia öitä kanadalaisessa kakkoskodissani, kuin mitä meillä Fosterilla... Jääkiekon lopullisiin tuloksiin oltiin ihan tyytyväisiä (niin miesten kuin naistenkin osalta, heh heh), sillä oikeat kolme maatahan siellä mitalisijoilla lopulta olivat! ;)

Minimaalinen pelipaita-kolikkokukkaro, jonka löysin Suomi-reissulla paperikuusta. ;)

Otin viralliseksi kisamaskotikseni Colbien, joka on ihan selkeästi Suomen leijona! Tässä Colbie on masentuneena hävityn USA-pelin jälkeen...

Kaikista hauskin matsi taisi kuitenkin olla finaalin Kanada - USA. Sain seurata sitä sohvalla kanadalaisten ja amerikkalaisten välissä, mikä oli erittäin jännä kokemus! ;) Jouduin julistamaan itseni Sveitsiksi (= puolueeton), jotta uskalsin istua paikallani pelin ajan.

Rebekah ja Christine aidot olympialapaset käsissään valmiina kannustamaan Kanadan voittoon.

Myös täällä oli kaikki rekvisiitta ja krääsä viimeisen päälle laitettu.

Christine ottaa kuvaa tulostaulusta. Tässä kohtaa Kanada vielä johti.

Amerikan puoli olohuonetta hihkuu riemusta, kun jenkit tulivat ja tasoittivat pelin jatkoajalle! Näettekö kasvoista kaiken sen vahingonilon? ;)

Kanadan puolella oltaisi tässä vaiheessa tarvittu nitroja avuksi... Ai sitä metelin määrää.

Ja Kanadan sankari Sidney Crosby lyö kiekon häkkiin ja Dekkerit sekoavat onnesta! :)

Dakota-kultsukin ihmettelee että mitä ne nyt noin rupes riehumaan...

Kisojen jälkeen sai huokaista syvään ja todeta "Onneksi ovat ohi - nyt taas ehtii opiskelemaan!". Kyllä sitä saikin sitten kiriä paljon lukemisen kanssa, että olympialaisille menetetyt tunnit saatiin kurottua kiinni...